Kihdin tyypillisin oire on erittäin kivulias niveltulehdus.
Kihti on kuitenkin aineenvaihdunnan sairaus, sillä kihtikohtaus syntyy, kun virtsahapon suolat eli uraatit kiteytyvät nivelen sisällä ja aiheuttavat voimakkaan ja kivuliaan tulehduksen.
Kihtiä esiintyy länsimaissa aikuisilla noin 2-3 prosentilla ja heistä 80-90 prosenttia on miehiä. Keskimääräinen sairastumisikä on 60 vuotta, mutta oireita voi esiintyä myös nuoremmilla.
Kihti yleistyy koko ajan, sillä väestö lihoo, käyttää enemmän alkoholia ja keski-ikäisten määrä kasvaa. Myös munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen on lisännyt kihtiä.
Kihdillä on yhteys myös sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen.
Mitkä ovat kihdin oireet?
Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti ja usein yöllä. Kihtikohtauksessa voi tulehtua:
- ukkovarpaan tyvinivel
- jalkaterän muut nivelet
- nilkka
- polvi
Kihti on helppo tunnistaa sen sijainnin, mutta myös sen oireiden avulla. Niitä ovat:
- nivel ja sen ympäristö punoittaa, kuumottaa ja turpoaa
- nivel on erittäin kipeä ja käveleminen on mahdotona
- niveleen ei voi koskea ja jopa hipaisu tai lakanan paino sattuu
Kihdin alkuvaiheessa tulehduksia esiintyy yleensä yhdessä nivelessä, ja ne kestävät päivistä pariin viikkoon. Jos kihtiä ei hoida oikein, kohtaukset yleistyvät ja vaikeutuvat kaikin tavoin. Tulehdukset voivat esiintyä myös monessa nivelessä samanaikaisesti.
Kihti voi myös kroonistua.
Kihdissä ihon alle voi muodostua kihtikyhmyjä (uraattikertymiä eli toofeja), erityisesti sormiin, korvalehtiin ja raajojen ojentajapuolille.
Jopa 10–15 prosentilla kihtiä sairastavista tavataan myös virtsatiekiviä.
Mistä kihti johtuu?
Kihtiin sairastumisen riskiä kasvattaa korkea veren uraattipitoisuus (hyperurikemia).
Uraatti on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Puriineja saadaan ruoasta ja niitä syntyy myös solujen normaalista tuhoutumisesta. Uraatti poistuu elimistöstä lähinnä munuaisten kautta.
Uraatin yläraja on miehillä 480 µmol/l (mikromoolia litrassa) ja naisilla 350 µmol/l.
Koholla oleva uraattiarvo ei aina johda kihdin puhkeamiseen, mutta tiedetään, että jos uraattiarvo on yli 600 µmol/l, seuraavan viiden vuoden aikana kolmasosalle potilaista ilmaantuu kihti.
Uraattipitoisuutta kasvattaa metabolinen oireyhtymä, alkoholin käyttö ja runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio.
Kihtikohtauksen voi laukaista myös:
- matala lämpötila
- rasitus tai vamma
- leikkaus
- infektiot
- nesteenpoistolääkkeet
Kihdin ruokavaliohoito ja muut hoitokeinot
Kihtiä voi hoitaa tehokkaasti itse. Kihtinivelen kipua voi hoitaa jääpussilla ja levolla sekä kipulääkkeillä.
Pidemmän päälle paras hoitokeino on ruokavaliohoito. Tereyskirjaston Kihtipotilaan ravitsemus - artikkelista löytyy kihtiä ehkäisevän ruokavalion perusperiaatteet.
Ruokavaliohoidon lisäksi on hyvä muistaa nauttia tarpeeksi nesteitä ja vähentää ylipainoa laihduttamalla.
Jos kihtinivelen kipu on kovaa eikä apteekista reseptittä saatavat kipulääkkeet auta, lääkäri voi määrätä suun kautta otettava glukokortikoidi-kuurin.
Kipeä ja turvonnut nivel voidaan tyhjentää ja ruiskuttaa sinne glukokortikoidia. Näillä toimenpiteillä kihtikohtaus yleensä nopeasti asettuu.
Jos potilas joutuu kääntymään lääkärin puoleen kihtikohtauksessa, lääkäri ottaa yleensä kantaa myös uraattipitoisuuden laskemiseen, vähintään suosittelemalla ruokavaliohoitoa.
Jos kipukohtaukset uusivat eikä uraattipitoisuutta saada ruokavaliolla tai elintapojen muutoksella hallintaan, voidaan aloittaa lääkitys, joka vähentää uraatin tuotantoa elimistössä.
Lääkehoito voidaan myöhemmin lopettaa, jos kihtikohtauksia ei ole esiintynyt pitkään aikaan ja uraattiarvot pysyvät elintapojen muutoksilla tavoitteessa.
Kroonisessa kihdissä lääkehoito on hyvin pitkäaikaista, jopa elinikäistä.
Koska kihtiin sairastuneilla potilailla on sydän- ja verisuonitauteja enemmän kuin samanikäisellä väestöllä, näiden sairauksien ja niiden riskitekijöiden toteamiseen ja hoitoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
