Joskus oma intohimo löytyy lähes sattumalta.
TAYS:n infektiolääkäri Reetta Huttuselle kävi niin, kun hän liittyi nelisen vuotta sitten Facebookiin. Muutaman rivin päivityksistä alkoi kasvaa tarinoita, joissa hän sekoitti faktaa ja fiktiota.
– Sain paljon kannustusta, että kirjoittaisin lisää. Pian tarinat eivät enää mahtuneet Facebookiin, vaan siirryin kirjoittamaan niitä tekstinkäsittelyohjelmaan, Huttunen hymyilee.
Huttunen lähetti kirjoittamiaan novelleja kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liittoon arvioitavaksi. Palaute oli rakentavaa: teksteissä oli liikaakin teemoja, ilmaisua ja vaikeita termejä.
– Älä selittele, älä perustele, älä alleviivaa. Opettelin palautteet lähes ulkoa ja kirjoitin lisää ja lisää.
Infektiosairauksien dosenttina ja apulaisylilääkärinä Huttunen on tottunut kirjoittamaan tieteellisiä tekstejä. Fiktion kirjoittaminen on aivan erilaista. Siinä asioita pitää jättää myös lukijan oivallettavaksi.
– Yhteistä on se, että kaikki pistetään uusiksi, jos teksti ei toimi. Pitää olla valmis luopumaan kaikesta, mikä ei kehitä tarinaa eteenpäin.
Sittemmin Huttunen on osallistunut kirjoittajakursseille, joissa hän on saanut lisää palautetta teksteistään. Nyt pöytälaatikossa on valmiita runoja kokoelman verran – novellejakin kymmenkunta.
Yksi novelleista, Erikoinen Allan, voitti toukokuussa Pirkanmaan kirjoituskilpailun proosasarjan. Lyriikkasarjassa Huttunen sai kunniamaininnan runoillaan Kiertoilmaisuja elävistä ja kuolleista, sairaalarunoja.
Käärme päiväkodin pihalla
Erikoinen Allan kertoo päiväkodin lastentarhanopettajasta, joka ei voi sietää yhtä hoitolapsistaan, Kiinasta Suomeen adoptoitua vilkasta Allan-poikaa. Novelli kertoo vallasta, jota aikuinen käyttää suhteessa lapseen, ja tavoista, joilla hän sadistiset tekonsa oikeuttaa.
Novellin lopussa lastentarhanopettaja tappaa käärmeen, joka on luikerrellut päiväkodin pihalle.
– Konkreettisesti siinä tapetaan käärme. Todellisuudessa siinä tapetaan lapsen oma tahto, Huttunen kiteyttää.
Sairaalarunot syntyivät Tampereen Hervannassa kokoontuvaa Ahjolan kirjoittajakurssia varten. Huttunen halusi kuvailla ajatuksia ja tunteita, joita lääkärin työ ja potilaiden kohtaaminen hänessä herättävät. Myös kuolema on runoissa vahvasti läsnä.
Yksi runojen teemoista on etäisyys lääkärin ja potilaan välillä. Lääkärikin on ihminen, jota potilaiden kohtalot koskettavat. Silti hän ei voi heittäytyä mukaan esimerkiksi omaisten suruun.
Huttusen mukaan sairaalamaailma on oikea ”kirjoittajan aarrearkku”, niin erikoisia asioita siellä näkee ja kuulee.
– Vaikka tapahtumia ei voi eikä saakaan siirtää suoraan tarinoiksi, niistä saa paljon aineksia kirjoittamiseen.
Bussimatkat kuluvat kirjoittaen
Kun vain ehtii, Huttunen lukee suomalaista kirjallisuutta ja runoja. Erityisesti Martti Joenpolven novellit ovat tehneet häneen vaikutuksen. Ulkomaisia lempikirjailijoita hänelle ovat Vladimir Nabokov ja Hermann Hesse.
Tulevaisuudessa hän toivoo, että voisi kirjoittaa entistä enemmän. Ajanpuute on suurin rajoite kolmen kouluikäisen lapsen työssäkäyvälle äidille.
– Työmatkani Mäntästä TAYS:iin vie puolitoista tuntia. Bussimatkat ovat hyvää aikaa kirjoittamiselle, samoin aikaiset aamut.
– Paljon muuta en sitten ehdikään. Kirjoitan liikunnan kustannuksella, hän naurahtaa.
Ahjolan kirjoittajakurssi jatkuu taas syksyllä. Huttusen toiveissa siintää myös oman runo- tai novellikokoelman julkaiseminen.
– Uusissa runoissani olen mennyt vieläkin syvemmälle lääkärin takin alle. Käsittelen niissä esimerkiksi lääkärin itsetuntoa, hän paljastaa. ●
Palkitut tekstit löytyvät verkosta: www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot/kirjoituskilpailut/pirkanmaan-kirjoituskilpailu.html
Reetta Huttunen aloittaa Lääkärilehden kolumnistina 2019. Hän on myös toiminut lehden lääkäritoimituksessa.
Teksti Virpi Ekholm
Kuva Janne Ruotsalainen
