Vaikka homeopatia on yli 200 vuotta vanha hoitoideologia, jolle esitetty vaikutusmekanismi on järjenvastainen ja biologisesti mahdoton, se herättää jatkuvasti kiinnostusta myös Suomessa. Syitä on monia, taloudellisista ja vakaumuksellisista motiiveista lähtien. Homeopatian – samoin kuin muiden ”täydentävien” hoitojen – suosio pitääkin nähdä muuna kuin lääketieteellisenä kysymyksenä. Lääketieteen kannalta ongelma on kuitenkin se, että homeopatia pyrkii vahvasti esiintymään vaihtoehtona, jota se ei oikeasti ole, ja antamaan vaikutelman tieteellisestä perustasta, jota sillä ei myöskään ole. Homeopatiasta voi toki olla yksilökohtaista hyötyä (kalliina) lumeena, mutta se on potentiaalisesti vaarallista, koska sen käyttö voi estää tai viivyttää tarpeellista lääketieteellistä hoitoa.
Ernstin kirja läpivalaisee tehokkaasti ja armotta homeopatian (ja muiden uskomushoitojen), hyödyt ja haitat sekä harjoittajien motiivit. Kirjoittajan omat kokemukset homeopatian tutkimuksesta näyttävät myös elävästi, mitkä vahvat yhteiskunnalliset voimat auttavat homeopatiaa kukoistamaan vielä 21. vuosisadalla.
Kirja on myös henkilökohtainen kehitystarina siitä, miten homeopatiaan alun perin avoimesti suhtautuva löytää siihen liittyvän raadollisuuden. Ernst on syntyjään saksalainen, ja hänen äitinsä omisti vaihtoehtolääketieteeseen perustuvan hoitolaitoksen ja odotti pojastaan työnsä jatkajaa. Ernstin lähtökohta oli siis hyvinkin avoin myös homeopatialle, jota Saksassa myös lääkärit käyttävät, tosin pääosin itsestäänkin paranevien vaivojen hoidossa.
Lääkäriksi valmistuttuaan Ernst oli alkuun töissä Münchenissa homeopatiaa käyttävässä sairaalassa, jonka johtaja piti sivuvaikutuksia aiheuttavien lääkkeiden lopettamista keskeisenä syynä potilaiden voinnin kohentumiseen. Toiseksi todennäköiseksi syyksi katsottiin plasebovaikutus. Ernstin ihmeeksi johtaja ei tässä yhteydessä maininnut käytettyjä homeopaattisia valmisteita.
Sairaalatyön jälkeen, 1970-luvun lopulla Ernst päätti ryhtyä tutkijaksi ja saavutti menestystä mm. veren virtausominaisuuksien tutkijana. Vuonna 1993 hän sai maailman ensimmäisen täydentävän (complementary) lääketieteen professuurin Exeterin yliopistossa Englannissa. Virka perustettiin rikkaan lahjoittajan rahoituksella, ja taustalla vaikutti myös Walesin prinssin Charlesin vahva kiinnostus homeopatiaan ja muihin uskomushoitoihin.
Ernst lähti tehtävään innostuneena ja avoimin mielin tavoitteenaan selvittää tieteellisin menetelmin homeopatian ja muiden uskomushoitojen vaikutuksia. Yliopiston resurssit olivat hyvät, ja alkuperäistutkimuksia ja systemoituja katsauksia syntyi vuosien mittaan runsaasti. Kun tieteellisesti tehdyt tutkimukset toistuvasti osoittivat homeopatian ja muiden täydentävien hoitojen tehottomuuden ja tulokset raportoitiin, alkoivat vastoinkäymiset. Tämä muotoutui ”Ernstin laiksi”: Jos tutkija ottaa työnsä vakavasti ja arvioi kriittisesti vaihtoehtoisia hoitomuotoja, näistä toimeentulonsa saavat pitävät tutkijaa itse paholaisena. Kääntäen, jos vaihtoehtohoitoja antavat pitävät tutkijasta, hän lähes vuorenvarmasti ei tee tutkimustyötään kunnolla.
Ajojahti kulminoitui lopulta uskomushoitojen hyötyjä paisuttelevaan raporttiin, jonka tavoitteena oli täydentävien hoitojen ujuttaminen Britannian kansalliseen terveysjärjestelmään NHS:ään. Ernstin raporttiin kohdistamasta kritiikistä saatiin aihe savustaa hänet ulos yliopistostaan.
Ernst antaa uskomushoidoista ja niiden vaikuttavuudesta murska-arvion ja perustelee näkemyksensä. Hän myös tyrmää monien hellimän ajatuksen siitä, että hoitoa kuin hoitoa voi antaa, jos potilas on tyytyväinen. Kun plasebovaikutuksen takia aina joku voi olla lähes mihin tahansa tyytyväinen, tämä ajattelu johtaa umpikujaan.
Kirjan lukemisen pitäisi kuulua paitsi lääkärien, myös kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Sen lukemisesta ja ymmärtämisestä hyötyisivät myös yleisö ja poliittiset päättäjät. On paradoksaalista, että aikana jolloin tiedevilppejä ja reseptilääkkeiden vaikutuksia syynätään ja säädellään hyvin tarkasti, yhteiskunnassa säilyy hoitojärjestelmä, joka uhmaa säätelyä, pystyy toistuvasti ravistelemaan perustellut epäilyt niskastaan, nauttii suuren kansanosan ja tiedotusvälineiden neutraalia, jopa positiivista huomiota ja tuottaa myös taloudellista hyötyä harjoittajilleen.
Edzard Ernst: A Scientist in Wonderland. A memoir of searching for truth and finding trouble.
Inprint Academic, Exeter, UK 2015
ISBN 978-1845407773
Sivuja 200
Kirjoittaja:
Timo Strandberg
geriatrian professori
Kuva: Fotolia
