Kymmenen vuotta sitten julkaistu laaja eurooppalainen tutkimus osoitti, että Suomessa ollaan kipuoireiden takia huomattavasti enemmän poissa töistä kuin muissa Euroopan maissa. Pitkään on tiedetty, että kipu ja masennus esiintyvät usein yhtäaikaisesti. Kivun ja masennuksen välinen yhteys on todennäköisesti kaksisuuntainen. Mitä useammassa paikassa on kipua, sitä suurempi on masennuksen todennäköisyys. Masentuneet myös raportoivat enemmän kroonista kipua. Kipu heikentää masennuksen hoitovastetta ja potilaan toimintakykyä varsinkin esiintyessään samanaikaisesti unettomuuden kanssa.
Helena Miranda tutkimusryhmineen on selvittänyt laaja-alaisen kivun, unettomuuden ja masentuneisuuden samanaikaista esiintymistä. Tutkimus on julkaistu Lääkärilehdessä. Tutkimukseen osallistui 3 845 työssäkäyvää 30–64-vuotiasta henkilöä, joista 7 % (n = 269) oli kokenut samanaikaisesti laaja-alaista kipua, unihäiriöitä ja masentuneisuutta. Heistä lähes puolet (48 %) koki työkykynsä heikentyneeksi. Tutkimuksen päätulos oli, että näiden kolmen oireen samanaikainen esiintyminen oli yhteydessä työkyvyn heikkenemiseen, runsaisiin sairauspoissaoloihin ja useisiin lääkärissäkäynteihin. Riskisuhteet olivat 4–10-kertaisia, kun mitatut sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Luottamusvälit olivat riskisuhde-estimaateissa leveät johtuen tapausten pienestä määrästä. Tämä tutkimus on tärkeä avaus tutkittaessa monioireisuuden ja työkyvyttömyyden välistä yhteyttä, mutta jatkossa on tärkeää selvittää, ovatko yhteydet nyt raportoitua suuruusluokkaa myös muissa aineistoissa ja ennen kaikkea seurantatutkimuksissa.
Potilas ei ole vain nippu oireita
Tulokset kiinnittävät huomiota oiretriadiin – laaja-alainen kipu, masennus sekä unettomuus – ja korostavat kunkin osa-alueen tunnistamisen ja hoidon merkitystä ja sitä, että niiden yhtaikainen esiintyminen on merkittävä työkyvyttömyyden riski. Tutkimuksessa käytettiin oiremittareita kliinisten diagnoosien sijaan masennuksen, laaja-alaisen kivun ja unihäiriöiden arvioinnissa. Näyttää siis siltä, että sairauksien diagnosoinnin lisäksi myös subkliinisen vaiheen tunnistus on tärkeää ja on perusteltua käyttää oiremittareita myös käytännön työssä. Tutkimuksessa ehdotetaankin kätevää neljän kysymyksen patteria kipuoireisen potilaan nukkumisen ja mielialan kartoittamiseksi.
Pitkittynyttä, laaja-alaista kipua kokevan potilaan kohdalla on tärkeää ottaa kokonaisuus huomioon ja selvittää kaikki sairaudet, niiden hoito, elämäntavat ja psykososiaalinen tilanne. Jo 30 vuotta sitten esitettiin biopsykososiaalinen näkemys pitkittyneestä kivusta, joka ei erota jyrkästi toisistaan biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, vaan kysymys on kokonaisvaltaisesta tilasta, jossa eri tekijät ovat vuorovaikutuksessa ja vaikuttavat kliiniseen tilaan ja ennusteeseen.
On todettu, että sosiaaliset tekijät jäävät vähimmälle huomiolle, vaikka näillä kaikilla on merkitystä työkyvyn ennusteen kannalta. Työhön liittyviä sosiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi työkyvyttömyysturvaan liittyvä lainsäädäntö ja käytännöt, työntekijän työtilanne, työnantajan ja työpaikan asenteet ja toimintakulttuuri, mukaan lukien sosiaalinen tuki työssä, työssä tehtävät interventiot ja työhön paluun tukitoimet. Ei voida siis liikaa korostaa sitä, että potilas ei ole vain nippu oireita, jotka tulee tunnistaa ja hoitaa, vaan yhtä tärkeää on nähdä kokonaisuus näiden oireiden takana. Parhaisiin tuloksiin päästään, jos pystytään vaikuttamaan myös oireiden taustalla oleviin syihin.
Tuula Oksanen
LT, sosiaaliepidemiologian dosentti, apulaisylilääkäri
Työterveyslaitos
Marianna Virtanen
PsT, tutkimusprofessori
Työterveyslaitos
Kuva: Panthermedia
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 1–2/2016
