Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia) on äkillisesti alkava hengenvaarallinen kohtaus, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa.
Keuhkoveritulppa syntyy, kun alaraajalaskimoista tai muualta elimistöstä lähtee liikkeelle verihyytymä (embolia) tukkii keuhkovaltimon tai sen haaroja.
Erityisesti iäkkäät leikkaus- ja vuodepotilaat sekä varsinkin parantumatonta syöpää sairastavat potilaat ovat alttiita laskimo- ja keuhkoveritulpalle.
Myös lihavuus, raskaus ja jopa e-pillerit tai pitkät lentomatkat voivat altistaa laskimotukokselle ja siten keuhkoveritulpallekin.
Joillakin veritulpan syy voi olla perinnöllinen.
Keuhkoveritulpan oireet
Keuhkoveritulpan yleisimmät oireet ovat:
- äkillinen rintakipu- ja hengenahdistuskohtaus
- tajunnan menetys, suuren keuhkoveritulpan kohdalla
- pahimmillaan kuolema
- veriyskökset ja muut keuhkoputken tulehdukseen liittyvät oireet, pienempien keuhkoveritulppien kohdalla
Joskus laskimotukos "syöttää" keuhkoverenkiertoon pieniä verihyytymiä toistuvasti, jolloin päivien tai jopa viikkojen kuluessa ilmaantuu ainoastaan vähitellen pahenevaa hengenahdistusta.
Milloin lääkäriin?
Jos huomaat itselläsi tai toisella keuhkoveritulpan oireita, hakeudu välittömästi lääkäriin.
Päivystyksessä tilanne arvioidaan oireiden, vuoteen vieressä tehdyn tutkimuksen ja laboratoriokokeiden perusteella.
Ensihoitona annetaan veren hyytymistä eli laskimoveritulppia estävä lääkitys. Joskus joudutaan turvautumaan verihyytymien liuotus- tai katetritoimenpidehoitoa. Lievissä tapauksissa riittää 1–2 päivän sairaalahoito.
Keuhkoveritulppa voi kuormittaa myös sydämen pumppaustoimintaa ja siksi tutkimusten yhteydessä tehdään sydämen ultraääni- eli kaikututkimus.
Keuhkoveritulpasta toivutaan yleensä muutamassa viikossa, mutta hyytymistä estävää lääkitystä jatketaan kuitenkin ainakin 3–6 kuukautta. Jos veritulpan syyksi todetaan jokin altistava tekijä, voidaan tarvita pysyvää lääkehoitoa.
Näin ehkäiset keuhkoveritulppaa
Keuhkoveritulpan ehkäisyssä tärkeintä on ehkäistä laskimotukosten syntyä. Jokainen voi pienentää riskiään laskimotulppiin välttämällä yhtäjaksoista istumista.
Jos tulppariski on selvästi suurentunut, voidaan esimerkiksi suurten leikkausten yhteydessä käyttää hepariinihoitoa laskimotulppien ehkäisemiseksi.
Jos todetaan perinnöllinen veritulpan vaara, voidaan käyttää jatkuvaa verenohennushoitoa uusien tukosten ehkäisemiseksi.
