Meilahden sairaalan keuhko-osastolla Helsingissä hoidetaan nyt pelkästään COVID-19-potilaita. Osaston arki on varsin toisenlaista kuin tavallisesti. Potilaat ovat yhden tai muutaman hengen eristyshuoneissa.
– COVID-19-potilaat ovat sairaalassa keskimäärin pitempään kuin infektiopotilaat tavallisesti, kertoo keuhkolääkäri Katriina Pihlajamaa.
Osalla potilaista COVID-19-tartuntaa vasta epäillään. Osalla tartunta on jo aiemmin todettu. Heidät on otettu osastolle kunnon huonontuessa. Nämä kaksi ryhmää on pidettävä varmuuden vuoksi erillään. Yhden hengen huoneita ei ole kaikille. Samaan huoneeseen voi sijoittaa useampia diagnosoituja potilaita.
– Joudumme siirtelemään potilaita huoneista toiseen melko paljon. Se aiheuttaa työtä, Pihlajamaa toteaa.
Potilaiden maksa-arvot nousevat
Kunnosta riippuen potilaille annetaan lisähappea joko happiviiksillä tai venturimaskilla. Potilaiden hengitysfrekvenssiä ja happisaturaatiota seurataan, samoin kuin hemodynamiikkaa.
– Arvioimme myös hengitysmekaniikkaa. Vaikka happisaturaatio olisi hyvä, potilas voi uupua hengittämiseen.
Tyypillisessä taudinkuvassa hapetus laskee ja hengitys on vaivalloista. Keuhkokuvassa nähdään usein molemminpuolinen keuhkoinfiltraatio. Monilla on ruoansulatusvaivoja ja päänsärkyä. Lymfosyytit laskevat. CRP-arvo sen sijaan voi olla mitä vain.
Potilailta otetaan erilaisia laboratoriokokeita. Niihin kuuluu esimerkiksi täydellinen verenkuva. CRP:tä, elektrolyyttejä ja maksa-arvoja seurataan. Maksa-arvot nousevat usein COVID-19-taudin jatkuttua pitkään.
Myös inflammaatiomarkkereita, kuten ferritiiniä ja D-dimeeriä pidetään silmällä.
– Emme vielä täysin tiedä, mikä on inflammaatiomarkkereiden merkitys COVID-19-taudissa, mutta toivomme niiden auttavan meitä tunnistamaan ne potilaat, joilla on riski saada vakava taudinkuva.
Potilailta otetaan sydänfilmi ja natiivithorax. Tietokonetomografiaa käytetään harkiten, lähinnä, jos potilaalla epäillään keuhkoemboliaa tai COVID-19-tartunnasta on vahva epäily, mutta virustesti on negatiivinen.
Kunto voi huonontua nopeasti
Potilaat saavat osastolle tullessaan varmuuden vuoksi antibioottia sekundaaripneumonian varalta. Kaikille annetaan myös trombiprofylaksia ja kuumetta alentavia lääkkeitä.
Tutkimusvaiheessa olevista lääkkeistä käytetään oksikloriinia. Sitä annetaan suostumuksensa antaneille potilaille, joilla on sairaalahoitoinen COVID-19, eikä kontraindikaatioita.
– Käytännössä tällaisia potilaita on ollut tähän mennessä muutama.
Suomalaisten potilaiden oireet ovat samanlaisia kuin muualta maailmasta on kuulunut. Sikäli lääkärit ovat tienneet mitä odottaa. Pihlajamaa toteaa, että jotkut asiat pitää silti nähdä itse, että ne tajuaa.
– Esimerkiksi se, miten nopeasti potilaan kunto voi huonontua.
Videoyhteys potilashuoneeseen
Tyypillisiä keuhkokuumepotilaiden komplikaatioita, kuten pleuranesteen kertymistä, ei COVID-19-potilailla ole todettu.
Eristyksestä johtuen osaston käytäntöjä on pitänyt muuttaa. Potilashuoneissa ei voi vain piipahtaa. Huoneisiin on viritetty videoyhteyksiä, joiden kautta lääkärit voivat olla potilaisiin yhteydessä. Pihlajamaa kertoo, että COVID-19-potilaiden hoito on sen verran työlästä, että potilaita voi olla lääkäriä kohden vähemmän kuin osastolla tavallisesti on.
– Hoitajien rooli potilaan voinnin seurannassa on hyvin tärkeä.
Hertta Vierula
Kuva Katriina Pihlajamaa
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 16/2020.
