Ensimmäinen NMT-verkko avattiin Suomessa sukupolvi sitten, vuonna 1981. Sen jälkeen matkapuhelinten käyttö on yleistynyt ja lähes kaikki käyttävät kännykkää päivittäin, monta tuntia. Samalla huoli kännyköissä toimivan elektromagneettisen säteilyn mahdollisista terveyshaitoista on lisääntynyt.
Elektromagneettinen säteily nostaa kohteen lämpötilaa siihen siirtyvän energian kautta. Näin mm. mikroaaltouunit toimivat. Kännyköissä käytettävä energia on hyvin heikkoa, ja aivojen pintalämpötila nousee tunnin puhelun aikana vain muutaman asteen kymmenenneksen. Saman alueen glukoosin eli sokerin kulutus kasvaa. Vaikka siis kännyköiden elektromagneettinen säteily on heikkoa, se saavuttaa aivot ja vaikuttaa niihin.
Suurin huoli säteilystä liittyy tietenkin kysymykseen aiheuttaako tällainen säteily syöpää? Elektromagneettisesta säteilystä ei ole todistettavasti aiheutunut syöpäkasvaimia, mutta soluviljelmissä on osoitettu muutoksia: DNA:n korjautuminen vaikeutuu säteilykentässä. Solutasolla on myös viitteitä siitä, että tällainen säteily vaikuttaa p53-geeniin, joka säätelee solujen kasvua. Terve p53-geeni estää solun muuntumisen syöpäsoluksi.
Väestötutkimuksissa on varsin vähän viitteitä kännykän (tai langattomien puhelinten) käytön ja aivokasvainten välisistä yhteyksistä. Aivokasvainten ikäkorjattu ilmaantuvuus Suomessa ja muualla Pohjoismaissa on pysynyt samana pitkään – samalla tasolla kuin jo ennen kännyköiden valta-aikaa.
Kuitenkin useiden maiden viranomaiset varoittavat vaarasta ja antavat suosituksia kännykän käyttäjille. Niinpä oma säteilyturvakeskuksemmekin (STUK) kehottaa välttämään päähän kohdistuvaa säteilyä. STUK suosittaa handsfree-laitteita, vyökoteloa ja hyvin toimivia kenttiä (sillä heikossa kentässä säteily voimistuu). Lasten kännykän käyttöä tulee valvoa ja pitää se minimissä, sillä lapset ovat erityisen herkkiä kaikelle säteilylle. Heidän kallonsa luut ovat myös ohuempia kuin aikuisten, ja siksi elektromagneettinen säteily vaikuttaa suhteessa voimakkaammin lapsiin kuin aikuisiin.
Kännykän käytön ja aivokasvainten välistä mahdollista yhteyttä on kenties turhaan vähätelty. Arvovaltaisessa Pathophysiology-lehdessä esitetään ruotsalaistilastoja kännykän käytön ja eriasteisesti pahanlaatuisten aivokasvainten välillä. Tutkimuksessa selvitettiin lähes 1 500 aivokasvainpotilaan kännykän käyttöhistoria ja verrattiin sitä saman ikäisiin, samaa sukupuolta oleviin ja samaa sosiaaliluokkaa oleviin verrokkeihin. Jos henkilö oli käyttänyt kännykkää yli 25 vuotta, oli hänen aivosyöpäriskinsä kolminkertainen verrokkeihin nähden. Aivosyöpiä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän sillä puolella päätä, jossa kännykkää käytettiin.
Aivan syyttä WHO:n kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC ei siis ole luokitellut radioaaltotaajuisen elektromagneettisen säteilyn ”mahdollisesti syöpää aiheuttavien” tekijöiden joukkoon. Samassa karsinogeeniryhmässä ovat mm. DDT, sinappikaasu, bitumi ja monet lääkkeet.
Tarvitaan toki vielä lisää tutkimuksia ennen kuin kännykän käytön ja aivokasvainten välinen syy-yhteys tai syy-yhteydettömyys on varmistettu. Siihen saakka kannattaa varmaan noudattaa STUKin ohjeita kännyköiden käytön suhteen.
Robert Paul
Kirjoittaja on turkulainen dosentti ja sisätautien erikoislääkäri.
Kuva: Panthermedia
