Alakouluikäisillä lapsilla on sitä suurempi luuntiheys, mitä enemmän heillä on lihasmassaa, havaittiin Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.
Myös suurempi rasvamassa on yhteydessä suurempaan luuntiheyteen. Sekä lihasmassa että rasvamassa aiheuttavat luulle kuormitusta, joka lisää luuntiheyttä. Suurempi lihasmassa liittyy usein myös runsaampaan liikuntaan, jonka tiedetään lisäävän luuntiheyttä. Tulokset julkaistiin äskettäin arvostetun Bone-lehden verkkoversiossa.
Lihas ja rasva erittävät aineita, jotka vaikuttavat luustoon
Lihas ja rasva lisäävät luuntiheyttä paitsi aiheuttamalla luun kuormitusta myös erittämällä useita luun aineenvaihduntaan vaikuttavia aineita. Nyt julkaistussa tutkimuksessa suurempi veren irisiinin pitoisuus oli yhteydessä suurempaan luuntiheyteen lapsilla. Tämä havainto saattaa selittyä osittain sillä, että liikunta lisää paitsi luuntiheyttä myös irisiinin erittymistä lihaksista.
Myös suuremmalla veren D-vitamiinipitoisuudella oli yhteys suurempaan luuntiheyteen, mutta havaittu yhteys selittyi osittain lihasmassalla. Tämä saattaa johtua siitä, että liikunta lisää lihasmassaa ja ulkoliikunta nostaa veren D-vitamiinipitoisuuksia auringonvalon vaikutuksesta.
Joissakin aiemmissa tutkimuksissa ylipainon on havaittu olevan haitallista luustolle murrosiän jälkeen. Tämä saattaa selittyä rasvakudoksesta erittyvien kehon lieväasteiseen tulehdukseen liittyvien aineiden epäedullisella vaikutuksella. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tällaisilla rasvakudoksen erittämillä aineilla ei kuitenkaan havaittu merkittävää yhteyttä luuntiheyteen. Tämä voi johtua siitä, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat pääosin normaalipainoisia.
Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta, jonka alkumittauksiin osallistui 512 iältään 6–8-vuotiasta Kuopiossa vuosina 2007–2009 ensimmäisen luokan aloittanutta lasta.
kirjoittaja:
Anne Seppänen
toimittaja
kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
