Potilas puhuu kipeästä polvesta, mutta lääkäri voi katsoa kauemmaksi ja ottaa huomioon potilaan elämän. Näin luonnehtii yleislääkäri Taina Heikkilä perhelääketieteen työotetta.
– Sillä pääsee syvemmälle ongelmien ratkomisessa. Samalla se auttaa lääkäriäkin jaksamaan ja parantaa ammattitaitoa.
Perhelääketiede rantautui Suomeen yli 20 vuotta sitten. Sen lähtökohtana on saada potilaan ongelmista laajempi kuva ottamalla huomioon hänen perheensä ja elämäntilanteensa. Avuksi tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Koulutuksen teemat liittyvät etenkin moniongelmaisiin potilaisiin.
Onko potilaalle aikaa antavalla työtavalla vielä tilaa kiireisenä ja taloudellisesti tiukkana aikana?
– Silloinhan voimavarat pitää kohdentaa oikein. Osalla potilaista on paljon vaivoja, ja he toivovat monia tutkimuksia. Jos vain mennään kiireen ehdoilla, saatetaan teettää turhia tutkimuksia, ja ne maksavat paljon, Heikkilä vastaa.
Hänen mukaansa potilas ei avaudu, jos lääkäri vain ”ampuu” kysymyksiä.
– Sen sijaan potilaalle on annettava mahdollisuus kertoa asioistaan vapaammin. Silloin hän tuo usein itse esiin omat epäilyksensä ja pelkonsa. Puheesta voi poimia langanpäitä, mistä ongelmissa voisi olla kyse.
Vastaanotolle voidaan myös pyytää potilaan omaisia, käytännössä usein puoliso.
– Näin tehdään, jos tuntuu, että puolison läsnäolo olisi järkevää esimerkiksi parisuhteeseen liittyvissä asioissa tai hänestä olisi muuten apua. Näistä asioistahan kuitenkin puhutaan kotona. Perhe voi olla mukana pelkissä mielikuvissakin: ”Mitä mieltä miehesi olisi tästä?”
Sukupuu auttaa eteenpäin
Potilaan sukupuun piirtäminen on keino, jota Heikkilä käyttää, kun tilanteen selvittely tuntuu olevan jumissa.
– Se on erittäin hyvä ovi eteenpäin, koska silloin ei usein aluksi puhuta vaikeista asioista. Sukupuun avulla syntyy paljon keskustelumateriaalia.
Taina Heikkilä osallistui kaksivuotiseen perhelääkärikoulutukseen 1990-luvun lopulla ja on toteuttanut työtapaa terveyskeskusvastaanotolla yli kymmenen vuoden ajan. Nyt hän työskentelee Hattulassa koulu- ja äitiysneuvolalääkärinä sekä vanhainkodin lääkärinä Janakkalassa.
Perhelääketieteen työskentelyote sopii hyvin koululääkärin työhön, mutta eniten siitä on Heikkilän mielestä hyötyä tavallisella terveyskeskusvastaanotolla.
– Varsinkin somatisoivat potilaat hyötyvät näkökulman laajentamisesta.
Perhelääketieteen koulutuksen on käynyt Suomessa alle 200 lääkäriä. Heikkilän mukaan käytännöt kuitenkin elävät kentällä, ja teoria on saanut vastakaikua myös lääketieteellisissä tiedekunnissa. Työtapaa toteuttavat eniten yleislääkärit, mutta myös lastenlääkärit ja psykiatrit.
– Tämä on yksi tapa oppia näkemään potilas ihmisenä, jolla on elämä – ei pelkkä sairaus.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 45/13.
