Kantasolujen mobilisointiin, niiden irrottamiseen luuytimestä käytetyt menetelmät vaikuttavat suuresti kantasolusiirteiden solukoostumukseen. Lisäksi mobilisaatiomenetelmät ja kantasolusiirteiden eri solutyypit olivat monella tapaa yhteydessä potilaiden verisolujen toipumiseen siirron jälkeen. Siirron jälkeisellä lymfosyyttien toipumisella taas oli merkitystä potilaiden ennusteen kannalta. Nämä havainnot teki LL Jaakko Valtola väitöstutkimuksessaan.
Kantasolujen kerääminen verenkierrosta ei ole mahdollista ilman erityistä irrotushoitoa. Tähän tarkoitukseen käytetään valkosolukasvutekijöitä, solunsalpaajia tai uusinta mobilisaatiokäyttöön tullutta lääkeainetta, pleriksaforia. Perinteisesti kantasolusiirteiden tärkeä ja ainoa tunnettu laatukriteeri on ollut riittävä kantasolumäärä, mutta siirteiden on todettu sisältävän myös huomattavia määriä muita soluryhmiä, joiden merkitys on ollut epäselvä.
Pleriksafori mahdollisti kantasolujen tehokkaan mobilisoinnin
Merkittävimpänä löydöksenä todettiin eri mobilisaatiomenetelmien – mukaan lukien kantasolukeräyksen epäonnistumisen uhatessa annettu pleriksafori – vaikuttavan kerättyjen siirteiden solukoostumukseen. Eroja havaittiin varsinkin kantasolujen määrissä sekä kantasolujen varhaismuotojen suhteellisissa osuuksissa kuten myös imusolujen määrissä.
Mobilisaatiomenetelmän ja kantasolusiirteiden koostumuksen todettiin vaikuttavan siirron jälkeiseen verisolujen toipumiseen.
Toisaalta tutkimus osoitti pleriksaforin mahdollistavan kantasolujen tehokkaan mobilisoinnin ja siirron onnistumisen myös uhanneesta keräyksen epäonnistumisesta huolimatta. Lisäksi imusolujen nopean toipumisen siirron jälkeen todettiin ennakoivan parempaa siirron jälkeistä ennustetta etenkin aggressiivisissa lymfoomatyypeissä. Tutkimuksessa voitiin myös osoittaa merkittäviä ennusteellisia tekijöitä nopealle imusolujen toipumiselle.
Jatkotutkimuksia tarvitaan
Väitöstutkimuksessa oli mukana Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistosairaaloista yhteensä yli 150 imukudossyöpään tai plasmasolusyöpään sairastunutta potilasta, joille tehtiin kantasolujensiirto omilla soluilla 2012–2014. Kantasolusiirteistä analysoitiin tietyt solutyypit ja potilaiden siirronjälkeistä toipumista seurattiin.
Pleriksafori osoittautui tehokkaaksi kantasolujen mobilisoinnissa, eikä sitä saaneiden ennuste poikennut verrokeista. Jatkotutkimuksia tarvitaan vielä etenkin siirteiden eri solutyyppien optimaalisten määrien selvittämiseksi kussakin tautiryhmässä.
LL Jaakko Valtolan väitöskirja Graft and outcome in autologous stem cell transplantation tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 10.8.2018.
Kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
Toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla 6.8.2018.
