– Sairaus on hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisella on oikeus päättää itse, milloin siitä puhuu ja kenelle, korostaa syöpälääkäri ja psykoterapeutti Päivi Hietanen.
Hän huomauttaa, että nykyään avoimuudesta puhutaan paljon ja siihen kannustetaan.
– Ihmisen elämäntilanne ja persoonallisuus vaikuttavat kuitenkin siihen, missä rytmissä ja kenelle asioita haluaa jakaa. Se on ihmisen perusoikeus.
Liika avoimuus ei ole hyväksi
Salaisuuksien kantaminen yksin voi olla raskasta.
– Toisaalta liika avoimuuskaan ei välttämättä ole hyväksi, sillä kaikkien ihmisten suhtautuminen ei ole hienotunteista ja fiksua.
Hietasen mukaan kannattaa harkita rauhassa, kenelle sairaudestaan kertoo.
– Usein on tärkeää kertoa lähiomaisille, lähimmille työkavereille ja esimiehelle.
Kun sairauden puhkeamisesta on ehtinyt kulua aikaa ja se muodostunut osaksi omaa elämää, siitä voi olla helpompi puhua.
– Silloin pystyy olemaan myös tukena muille ja esimerkkinä siitä, että sairaudesta tai elämästä sen kanssa voi selvitä.
Sairaudet ovat osa elämää
Sairauksilla on kulttuurissamme tietty leima.
– Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ovat hyväksytympiä ja niistä on helpompi puhua kuin vaikkapa mielenterveysongelmista.
Hietanen muistuttaa, että mielen uupumus välittyy usein ruumiillisina ongelmina ja pahentaa fyysisiä oireita.
– On helpompi olla pois töistä päänsäryn tai polvikivun kuin uupumuksen vuoksi.
Terveys ja sairaus eivät ole mustavalkoisia.
– Sairaudet ovat osa elämää, melkein kaikilla on joitakin vaivoja. Sairauksien kanssa eletään. Ihmisellä voi olla useita diagnooseja ja hän voi niistä huolimatta kokea olevansa suhteellisen terve, jos pystyy elämään tilanteensa kanssa eikä sairaus aseta psyykkistä estettä nauttia elämästä.
Katkeruus karkottaa ihmiset
On vaikea sanoa, miten paljon ihminen voi omalla tahdollaan vaikuttaa sairautensa kanssa elämiseen.
– Perimä ja lapsuuden olosuhteet vaikuttavat siihen, miten ihminen vastoinkäymisistä selviää. Kun niitä tulee, on tärkeää myös, kuinka paljon lähiympäristö ja yhteiskunta pystyvät ihmistä tukemaan. Usein sattumakin vaikuttaa siihen, saako ihminen tarvitsemaansa tukea.
Esimerkiksi syöpään sairastuminen merkitsee myös jonkinasteista psyykkistä kriisiä.
– Löytyykö silloin systeemiä, joka tukee? On lahja, jos sairastuneella on sisukas tai valoisa luonne. Se vaikuttaa myös siihen, miten muut voivat auttaa.
Jos ihmisellä on hyvät vuorovaikutustaidot, hän saa helposti ystäviä ja todennäköisesti myös helpommin tukea.
– Tuen saaminen on vastavuoroinen prosessi, ja myönteisesti asennoituvan ihmisen rinnalla on helpompi kulkea silloinkin, kun hänellä on vaikeaa. Aggressiivisuus ja katkeruus karkottaa ihmiset.
Vaikea elämäntilanne herkistää
Monet potilaat näkevät hoitohenkilökunnan, lähiomaisten tai työkavereiden kiireen ja kokevat, että heitä ei voi kuormittaa omalla tilanteellaan. Silloin ihminen kantaa itse paljon sellaista, mitä olisi hyvä jakaa.
– Olisi tärkeää, että ammattilaisia olisi riittävästi käytettävissä myös sairastuneen perheenjäsenten tukemiseen. Sairauden aiheuttama kriisi ei mene hetkessä ohi.
Monilla on esimerkiksi sisaruksia, joiden kanssa vaikeita asioita voi jakaa.
– Toisaalta sisarukset voivat aiheuttaa pettymyksiäkin, jos suhteet eivät ole sellaiset, että vaikeista asioista pystytään puhumaan.
Vaikeissa elämäntilanteissa ihminen on tavallista herkempi.
– Pienetkin asiat saavat suuren merkityksen. Ystävälliset eleet voivat olla äärimmäisen arvokkaita tai yksikin epäystävällinen sana loukata syvästi.
Sairasta ei saisi ohittaa
Hietasen mukaan työyhteisö ei saisi ohittaa sairasta.
– Työkavereiden tulisi olla herkästi kuulolla siltä varalta, jos toinen haluaa puhua. Jos hän taas osoittaa halunsa vaieta, hänelle voi tarjota käytännön apua ja joustoa työtehtävien suhteen hänen ollessaan väsynyt.
Monilla työpaikoilla sairauteen ja sairastuneeseen osataan suhtautua hyvin.
– Työkaverit voivat olla sairastuneen jaksamisen kannalta tärkeässä roolissa.
Työpaikan ilmapiiri vaikuttaa merkittävästi siihen, tekeekö sairastunut töitä vai ei.
– Jos työpaikalla saa tukea ja siellä on mukava olla, ihminen saattaa käydä hyvinkin sairaana töissä. Usein työ auttaa jaksamaan sairauden kanssa. On tietysti eri asia, jos tehtävät ovat fyysisesti kovin kuormittavia.
Yksioikoisten neuvojen antaminen sairastuneelle tai hänen työyhteisölleen on vaikeaa.
– Ihmisen yksilöllisyyden, oman rytmin ja kokemuksen arvostaminen on tärkeää. Muiden on hyvä olla läsnä, mutta hienotunteisesti eikä liian tyrkyttävinä.
Sirpa Kulonen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Haastateltu on Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja.
