Viisitoista vuotta sitten Apple lanseerasi uuden 3G-iPhonensa yhteydessä kuuluisaksi tulleen fraasin ”There’s an app for that” eli vapaasti suomennettuna ”Siihen on sovellus”.
Laajalle levinnyttä lausahdusta toisteltiin ahkerasti, mikä kuvastaa älypuhelinten innostusta ja alkuhuumaa 2010-luvulla. Enää fraasia ei juurikaan kuule, koska sovellukset ovat niveltyneet osaksi arjen rutiineja. Samalla niiden markkina on kasvanut valtaisaksi. Myös terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvien sovellusten tarjonta on räjähtänyt käsiin.
Itsehoitosovelluksia on tarjolla lähes joka vaivaan ja pulmaan. Määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa, riippuen rajauksesta, ja pääsy on jokaisella älypuhelimen omistajalla.
Kenttä kasvaa ja muuttuu nopeasti. Joidenkin sovellusten taustalla on tutkimusnäyttöä, kliinikkoja ja yliopistoja, osan taas ei. Myös tietoturva, hinta ja saavutettavuus vaihtelevat.
Osa sovelluksista jaotellaan lääkinnällisiksi laitteiksi, suurinta osaa ei.
– Ei-lääkinnällisten laitteiden kenttä on hyvin villi, eikä sitä valvo kukaan, sanoo erikoissuunnittelija Jari Haverinen kansallisesta HTA-koordinaatioyksiköstä FinCCHTA:sta, joka toimii Oulun yliopistollisen sairaalan yhteydessä.
Hän huomauttaa, että tämä ei tee niistä automaattisesti huonompia tai tehottomia. Joukossa on myös aidosti hyödyllisiä ja turvallisia tuotteita, jotka on laadukkaasti tehty, pohjautuvat tutkimusnäyttöön ja pitävät käyttäjän tiedot turvassa.
Haasteena on helmien löytäminen ja valjastaminen potilastyöhön. Tähän on nyt tahtotilaa useissa Euroopan maissa, myös Suomessa. Suuntaa näyttää edelläkävijämaa Saksa.
Sovelluksen saa reseptille
Saksa lanseerasi vuonna 2019 kansainvälisesti uraauurtavan digitaalisten terveyssovellusten ohjelman, saksaksi Digitale Gesundheitsanwendungen eli DiGA. Jos sovellus läpäisee ohjelman laatukriteerit, se pääsee korvattavuuden piiriin ja lääkäri voi määrätä siitä reseptin.
Tähän mennessä maassa on kirjoitettu yli 374 000 DiGA -reseptiä. Suuri määrä vahvistaa ohjelman asemaa Saksan terveydenhuollossa, todetaan katsauksessa, joka ilmestyi Naturen kumppanijulkaisu Digital Medicine -tiedelehdessä keväällä.
DiGA:n hakemistoon päästäkseen on täytettävä tiukat tekniset kriteerit sekä pystyttävä näyttämään positiivisia hoitovaikutuksia. Korvattavuus voidaan myöntää pysyvänä tai ensin väliaikaisena, jolloin kehittäjillä on vuosi aikaa kerätä vahvaa näyttöä.
Kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana hyväksyttiin 53 sovellusta. Niistä noin puolet on saanut pysyvän korvattavuuden.
Valtaosa tuotteista on mielenterveyden ongelmien hoitoon suunnattuja. Muita yleisiä aihepiirejä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, neurologiset sairaudet ja endokrinologiset sairaudet.
"Sovellusreseptejä" määrätään vuosittain eniten psykiatriassa.
Kansallinen korvattavuusmalli on otettu käyttöön myös Ranskassa ja Belgiassa. Haverisen mukaan vastaavaa viritellään monessa muussakin Euroopan maassa.
– Sovellukset ovat tulossa osaksi hoitoa, uskoo Haverinen.
Tahtotilaa on myös Suomessa. Haverinen oli kehittämässä kansallista arviointikehikkoa sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisille tuotteille, Digi-HTA:ta.
Arvioinnissa tarkastellaan muun muassa tuotteen vaikuttavuutta, turvallisuutta, kustannuksia sekä tietoturvaa. Toteuttamiseen tarvitaan yrityksen omaa aktiivisuutta ja avoimuutta.
– Arvioinnissa tarvitaan paljon yksityiskohtaisia tietoja. Meidän täytyy saada kurkata ikään kuin konepellin alle, Haverinen sanoo.
Yrityksen antamien tietojen lisäksi tehdään kirjallisuuskatsaus vastaavista tuotteista ja niiden vaikuttavuudesta. Arviot julkaistaan FinCCHTA:n verkkosivulta, mistä hyvinvointialue tai muu terveysalan toimija voi käyttää niitä päätöksenteon tukena.
Tavoitteena on, että arviointia käytettäisiin kaikille digitaalisen terveyden ratkaisuille terveydenhuollossa.
Onko näyttöä?
Itsehoitosovellusten vaikuttavuudesta on vaikea sanoa mitään yleispätevää, koska kenttä on vielä tuore ja erittäin kirjava.
– Asiaa joutuu aina tarkastelemaan yksittäisen sovelluksen kautta, Haverinen sanoo.
Tutkimusnäyttöä on kertynyt etenkin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjaavista tuotteista. Niitä on hyödynnetty onnistuneesti elintapainterventioissa, kuten painonhallinnassa ja riippuvuuksien hoidossa. Hyöty perustuu yksilöityihin pieniin tehtäviin ja muistutuksiin.
– Ne toimivat ikään kuin pieniä hoksautuksina, joiden avulla käyttäjä voi tarkastella elintapojaan arjessa, Haverinen selittää.
Mukana kulkeva sovellus voi tukea hoidon toteutumista sekä ylläpitää potilaan motivaatiota terveydenhuollon kontaktien välillä. Useita sovelluksia voi käyttää ilman hoitavan tahon ohjausta.
Haverisen mielestä lääkärin olisi hyvä kysyä potilaalta sovellusten käytöstä ja osata keskustella niistä. Potilaat joka tapauksessa googlaavat oireitaan ja diagnooseja aktiivisesti sekä etsivät niihin apua. Todennäköistä on, että silloin törmää myös sovelluksiin.
Suosittelemisessa hän kehottaa varovaisuuteen ja yksilökohtaiseen harkintaan. Sovelluksiin voi liittyä haittoja, kuten puutteita tietoturvassa tai vääriä ohjeita.
– Jos lääkäri ohjeistaa potilaan sovelluksen pariin, sen laadun tulisi olla varmistettu.
Hän visioi, että Suomeen saataisiin iso, arvioitujen sovellusten kirjasto, josta voisi käydä valitsemassa sopivan.
Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Vuodesta 2020 Digi-HTA:n puitteissa on arvioitu yhteensä 19 digitaalisen terveyden tuotetta, joista mobiilisovelluksia on kuusi. Ne läpäisivät kriteerit kokonaan tai osittain.
Yhdysvalloissa kootaan avointa tietokantaa
Yhdysvaltalaiset psykiatrit huomasivat, että kentällä on tarvetta luotettavaan tietoon itsehoitosovelluksista, jotka on suunnattu mielenterveyteen ja sen ongelmiin. Siitä syntyi asiantuntijoiden arvioita julkaiseva MindApps-tietokanta , joka kehitettiin Harvardin yliopiston opetussairaala Beth Israel Deaconessissa Bostonissa.
Tähän mennessä arvioita on julkaistu noin 600, ja arviointipyyntöjä tulee runsaasti lääkäreiltä ja potilailta.
Opetussairaalan digitaalisen psykiatrian osastonjohtaja, psykiatri John Torous kertoo Teams-haastattelussa, että suosiossa heijastuu toimivan ja ketterän sääntelyn puute kansainvälisesti. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA ei valvo sovelluksia, jotka eivät ole lääkinnällisiä laitteita. Sääntelyt läpäisseet sovellukset taas saattavat olla liian kalliita ja hankalia käyttää.
Tätä laajaa katvealuetta MindApps pyrkii kirkastamaan. Tavoitteena on antaa kliinikoille ja potilaille konkreettinen, selkeä ja helppokäyttöinen työkalu turvallisten ja vaikuttavien sovellusten valintaan.
Arvioitavien sovellusten tulee olla edullisia, yleensä alle 10 dollaria, ja älylaitteiden käyttäjien vapaasti ladattavissa sovelluskaupoista, kuten Google Playsta tai App Storesta.
Jokaisesta tietokannan sovelluksesta on kerätty vastaukset yli sataan kysymykseen, jotka pohjautuvat Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen APA:n kanssa luotuun arviointikehikkoon. Pääkategoriat ovat saavutettavuus, yksityisyys ja tietoturva, kliininen perusta, sitouttamistyylit ja yhteensopivuus.
Koulutetut vapaaehtoiset tekevät arviot ja ennen julkaisua tutkimusryhmän jäsen käy ne läpi. Niitä päivitetään säännöllisesti noin puolen vuoden välein, koska nopeasti muuttuvilla sovellusmarkkinoilla tuotteita ilmestyy ja häviää.
– Ne eivät ole aina vakaalla pohjalla. Valitettavasti suosikkisovelluksesi saattaa vain kadota, sanoo Torous.
MindApps ei suosittele mitään sovelluksia tai laita niitä paremmuusjärjestykseen, esimerkiksi top 10-listaan, koska ei ole olemassa yhtä täydellistä sovellusta, joka sopii kaikille.
– Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tulevat erilaisista lähtökohdista, joten he tarvitsevat räätälöidyn hoidon – tai tässä tapauksessa sovelluksen, sanoo Torous.
Tietokannan käyttäjä voi laatia oman kirjastonsa sovelluksista niiden ominaisuuksien perusteella.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
