Joka päivä etänä

Minerva Krohn työhuoneessaan pitämässä etävastaanottoa.

– Tässä on lääkäri Minerva Krohn terveysasemalta, hei. Puolitoista kuukautta sitten puhuttiin viimeksi. Miten lääke on sopinut?

Krohn istuu pinkissä nojatuolissa vaaleanpunaiset kuulokkeet päässä. Olohuoneen takaseinällä loistaa taiteilija Maaria Oikarisen parimetrinen akryylimaalaus pinkissä, keltaisessa ja oranssissa. Täällä Helsingin Jätkäsaaressa Krohn työskentelee, aina etänä. Tärkeimmät työvälineet ovat tietokone, kuulokkeet ja puhelin.

Krohn pitää julkisten terveyskeskusten etävastaanottoja ympäri Suomea yksityisen Savoa Partnersin kautta. Potilaita on paljon esimerkiksi Jyväskylässä, Kainuussa ja Keski-Uudellamaalla. Yhden päivän aikana voi hyppiä kunnasta toiseen omasta nojatuolista.

Välillä työ tuntuu yksinäiseltä. Työyhteisö on Teamsissa ja Whatsappissa.

– Välillä pitää muistuttaa itseä, missä oikein olen, hän naurahtaa.

Krohn asuu yksin kolmiossa uudenkarheassa kerrostalossa, jonka on ryhmärakennuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa. Rappukäytävässä heidät erottaa postiluukkuihin merkityistä etunimistä. Tuossa asuu Irina, tässä Minerva. Ulko-ovet on maalattu kirkkain värein. Nekin saatiin itse valita.

Tärkeimmät työvälineet ovat kuulokkeet, puhelin ja tietokone.

Projekti oli valtava, mutta kiitoksena on "Suomen kaunein työhuone". Vaaleat seinät ja korkeat ikkunat antavat rauhallisen taustan maalauksille. Korkeat viherkasvit on nostettu jakkaroille, taide ja ruukut ovat levittäytyneet ikkunalaudoille. Ulkona urheilukentällä lapset pelaavat jalkapalloa.

Krohn käy läpi kolesteroli- ja verensokeriarvoja. Seurantapotilaalle on ilmaantunut uusi vaiva. Sovitaan laboratoriokokeesta, verenpaineen kotimittauksesta ja uudesta ajasta.

Krohn hoitaa potilaita enimmäkseen puhelimessa. Hän kokee, että video häiritsee, vie fokusta ja ohjaa liikaa ennakkokäsitystä. Lisäksi se edellyttää tekniikkaa, joka rajaa osan potilaista pois.

Kuvia voi tarvittaessa lähettää vaikkapa ihottumista. Tärkeintä on saada potilas kuvailemaan ja sanallistamaan oireita. Etävastaanotto ei ole vain allergiareseptien uusimista tai pissatulehduksia vaan uusien vaivojen selvittelyä.

– Vatsakipu ja väsymys ovat tyypillisiä. Kyllä niistä pääsee liikkeelle etänä.

Aliarvostettu anamneesi

Aiemmin Krohn on työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perusterveydenhuollon ylilääkärinä, Terveystalon yleislääketieteen kehitysjohtajana ja kymmenen vuotta terveyskeskuslääkärinä.

Etätyön hän on valinnut, koska se tuo vapautta aikatauluihin, saa työskennellä kotona tai mökillä eikä työmatkoihin mene hukkaan heitettyä aikaa (aiemmassa työpaikassa Helsingin sisällä 45 minuuttia suuntaansa). Lisäksi ongelmanratkaisussa etänä on viehätystä.

Neljä vuotta on tuonut oivalluksia työn tekemiseen. Krohn on opetellut kuuntelemista.

Krohn on törmännyt keskustelupalstoilla etätyötä tekevien kollegoiden "täydelliseen dissaukseen" ja puoskarointisyytöksiin.

– Lääkäri aika nopeasti keskeyttää potilaan ja alkaa tekemään jotain muuta: koputtelemaan, havainnoimaan. Tai ajatellaan, että ei tarvitse kysellä niin tarkkaan, kun kohta voin tutkia. Anamneesi eli se, miten potilas itse kuvailee oireitaan jää aliarvostettuun rooliin. Tämä ei ole kritiikkiä kollegoita kohtaan, vaan perinteisen vastaanoton koreografia.

Krohn on opetellut myös pehmeämpää äänensävyä. Ja tosiaan, kun on aika keskeyttää haastattelu ja ottaa seuraava puhelu, sävy muuttuu. Viesti on kuitenkin tiukka: potilaan pitää käydä uudestaan rauta-arvojen mittauksessa, vaikka onkin kiireinen.

Krohn valitsi etätyön, koska se tuo vapautta aikatauluihin, mutta myös uusia näkökulmia vastaanottotyöhön.

Puhelinta ei voi lyödä korvaan

Fyysisellä vastaanotolla lääkäri voi ilmaista, että tämä oli nyt tässä: ojentaa paperit käteen, nousta ylös. Puhelinta ei voi lyödä korvaan. Pitää olla yhteisymmärrys siitä, miten hoito jatkuu. Se ei tarkoita, että asioista olisi oltava samaa mieltä. Toisinaan yhteinen maaperä on löytynyt vain siitä, että hoitoa pitäisi jatkaa muualla.

Etänä vastaanottoon tulee myös enemmän liukumaa. Se ei ole vain kiitos ja kuulemiin.

– Voin joutua usein sanomaan, että minusta kuulostaisi tältä. Jos vointisi kohentuu, hyvä. Jos hoitokokeilu ei auta, soita uudestaan. Tai sitten varataan jo valmiiksi uusi aika.

Flunssaisten pikkulasten vanhemmille hän on soittanut seuraavana päivänä varmistaakseen, että vointi on mennyt parempaan suuntaan.

Välillä työ tuntuu yksinäiseltä. Työyhteisö on Teamsissa ja Whatsappissa. Whatsapp-ryhmän kaikki kollegat eivät ole tavanneet toisiaan koskaan kasvotusten, mutta yhteishenki on korkealla.

– Jos pari lääkäriä tekee etäpäivystystä, he saattavat tsempata toisiaan. Että hyvinhän me selvittiin.

Kysymyksiä on helppo esittää ryhmässä. Konsultointi etänä on Krohnin mielestä ylipäätään helpompaa kuin kopperosta käsin. Potilaalle voi sanoa, että soitan kohta takaisin, kun olen kysynyt kollegan mielipidettä.

Jyrkät asenteet harmittavat

Tänään Krohn on sopinut lounastreffit kaupungille ja lähtee kohta polkemaan sinne sähköpyörällään. Pitkä tauko tarkoittaa, että hän tekee myöhempään töitä.

Työpäivän lomassa Krohn saattaa ajaa sähköpyörällään tapaamisiin. Työpäivä jatkuu sen jälkeen.

Iltapäivällä Krohn pitää infotilaisuuden uuden alueen hoitajille, jossa terveyskeskuksen omat lääkärit eivät pidä lainkaan etävastaanottoa. Usein hoitajia pitää kannustaa, että tämänkin voi hoitaa etänä. 

Krohn hoitaa potilaita enimmäkseen puhelimessa. Hän kokee, että video häiritsee, vie fokusta ja ohjaa liikaa ennakkokäsitystä

Ennakkoluuloja on myös lääkäreillä. Krohn on törmännyt keskustelupalstoilla etätyötä tekevien kollegoiden "täydelliseen dissaukseen" ja puoskarointisyytöksiin.

– Välillä on läsnävastaanotolla tapahtunut hoitovirhe, ja siihen kommentoidaan, että tämäkin osoittaa, että ei voida etänä hoitaa. Jos potilas on ollut päivystyksessä ja siellä oire on missattu, miten on etälääkäri tähänkin syyllinen? 

Hän arvelee, että fyysinen vastaanotto on niin perinteinen, että ehkä ei ole mietitty, mitä prosessissa oikeasti tapahtuu ja mikä on oleellista.

– Ajatellaan, että mitään johtopäätöksiä ei voi tehdä ilman statusta. Toisaalta potilasta voi pyytää ohjattuna tekemään statuksen, jolloin myös siitä saa tietoa. Etänä joutuu miettimään, missä vaiheessa minulla on riittävästi tietoja, että voin turvallisesti päättää, miten edetään.

Rajojen tunnistaminen on tärkeää. Krohn ei hoida keskeneräisiä potilasasioita, akuutteja hätätilanteita eikä pääsääntöisesti pitkäaikaissairauksia. Lisäksi pitää olla yhteinen kielitaito, riittävä kuulo ja ymmärrys. Vanhin potilas on ollut 101-vuotias.

Minerva tulostaa makuuhuoneessaan lääkärintodistuksia.

Uusia etälääkäreitä perehdyttäessään Krohn neuvoo, että jos ei kymmenen minuutin kohdalla ei tiedä, onko tämä lintu vai kala, asia ei hoidu etänä. Vaikka puhelu voi kestää pidempään, jokin käsitys pitäisi jo olla.

­ – Perehdytyksessä olennaista on ajatuksen avaaminen: lääkärin työ on aivotyötä, ongelmanratkaisua. Tehtävä on selvittää potilaalta, mikä on ongelma ja miten voit saada järkevästi lisätietoa sekä anamneesissa että statuksessa. 

Jos lääkäri sanoo jo rekrytointivaiheessa, että haluaisi kuitenkin nähdä potilaan, etätyö ei ehkä sovi hänelle.

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.