Jänisruttotartuntojen määrä kasvaa tänä vuonna muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen.
Jänisruttoa eli tularemiaa tavataan erityisesti Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Keski-Suomessa. Tartuntatautirekisteriin jänisruttotartuntoja on tänä vuonna kirjattu 50, koko viime vuoden aikana 9.
– Jänisruton huippuvuosi on odotettavissa pohjoisemmassa Suomessa ensi vuonna, kertoo zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.
Jänisruttoon sairastutaan eniten myyräkantojen huippuvuotta seuraavana vuonna. Ihmiset saavat tartunnan tavallisimmin hyttysenpistosta. Niinpä se, kuinka pahaksi epidemia äityy, riippuu ilmeisesti hyttysten määrästä.
– Hyttyset saavat jänisruttobakteerin elimistöönsä vesistöistä toukkavaiheessa.
Osa parantuu itsestään
Ihmisestä toiseen jänisrutto ei tartu. Tautia todetaan eniten elo-syyskuussa. Oireina ovat tyypillisesti kuume ja imusolmukkeiden tulehtuminen. Hyttysenpistojälkeen muodostuu kuolionäppy.
– Kohtuullinen osa hoitoa tarvitsevista jänisruttotapauksista vaikuttaa tulevan oikein diagnosoiduiksi. Osa parantuu itsestäänkin.
Laboratoriokokeissa jänisrutto ei heti näy, sillä vasta-aineet kehittyvät hitaasti. Hoidoksi suositellaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan fluorokinoloneja, doksisykliiniä tai aminoglykosidiryhmän lääkkeitä. Penisilliini ei jänisruttoon tehoa.
Jänisrutto voi tarttua myös suoraan jyrsijöistä. Maanviljelijät saavat joskus kontaminoituneesta heinäpölystä keuhkotularemian.
– Keuhkokuumeen oikeaa aiheuttajaa ei aina huomata, eikä hoito siksi tehoa niin kuin pitäisi.
Kirjoittanut:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 39/15.
