Jänisrutto (tularemia) on zoonoosi eli ihmisten ja eläinten välillä tarttuva tauti. Sen aiheuttaa Francisella tularensis -bakteeri, joka voi tarttua lukuisiin eläinlajeihin useilla eri tavoilla.
Verta imevät hyönteiset levittävät tartuntaa, minkä vuoksi jänisruttoa todetaan eniten lämpimänä vuodenaikana, etenkin loppukesästä.
Jänisruttoa esiintyy eri puolilla Suomea. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran aineiston mukaan eniten kuitenkin Pohjanmaalla. Tautitapausten määrä vaihtelee vuosittain.
Tartunnan voi saada monella tapaa
Jo hyvin pieni määrä tularemiabakteereita riittää aiheuttamaan taudin ihmiselle. Ihmiset saavat jänisruton yleensä hyttysen pureman kautta. Tartunnan ehkäisemiseksi loppukesän metsäretkillä on hyvä suojautua hyönteisten puremilta.
Ihmisillä jänisruton oireita voivat olla korkea kuume ja turvonneet imusolmukkeet. Bakteerin joutuminen silmään aiheuttaa sidekalvontulehduksen. Jänisrutto ei normaalisti tartu ihmisestä toiseen.
Koirat vastustuskykyisiä jänisrutolle
Monet eläinlajit voivat saada tartunnan, mutta eri lajeilla taudin vakavuus vaihtelee. Metsäjänikset ja rusakot sairastuvat herkästi jänisruttoon ja kuolevat yleensä nopeasti tartunnan saatuaan. Jyrsijät (myyrät, hiiret, sopulit, piisami, majava) ovat yleisiä jänisruttobakteerin kantajia luonnossa.
– Koirat ovat vastustuskykyisiä jänisrutolle. Tieteellinen kirjallisuus tuntee vain yksittäistapauksia jänisruttoon sairastuneista koirista, ja myös kanit kestävät bakteeria selvästi jäniksiä paremmin. Kissoissa tartuntoja on raportoitu, mikä liittynee kissojen tapaan pyydystää pikkujyrsijöitä, kertoo erikoistutkija Minna Nylund.
Jänisruttoon kuollutta eläintä käsiteltäessä tartunnan voi saada käsissä olevien haavojen tai limakalvojen kautta. Muita tartuntatapoja ovat hengitysilman mukana saatu tartunta sekä bakteerin saastuttaman veden tai elintarvikkeiden nauttiminen. Bakteeri voi säilyä pakastetussa lihassa kolmekin vuotta.
Lähde ja lisätietoja: Evira
Kuva: Panthermedia
