Kielellinen erityisvaikeus diagnosoidaan Suomessa WHO:n kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän mukaisesti. Diagnosointikriteerit ja terminologia eivät kuitenkaan ole kansainvälisesti yksiselitteisiä. Näin toteaa filosofian maisteri Sinikka Hannus väitöstutkimuksessaan.
Hannus tarkasteli tutkimuksessaan kielellistä erityisvaikeutta perusterveydenhuollon puheterapeuttien työssä. Tutkimukseen osallistuivat kaikki suomea äidinkielenään puhuvat vuosina 1998 ja 1999 syntyneet vantaalaislapset, jotka olivat saaneet erikoissairaanhoidon kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin F80.1 tai F80.2 sekä heidän vertaisparinsa.
Tutkimuksessa havaittiin, että kielellisen erityisvaikeuden esiintyvyys jäi kauas kansainvälisesti raportoidusta esiintyvyydestä, vaikka se 11 vuoden tarkastelujakson aikana lisääntyikin. Tämä viittaa Hannuksen mukaan alidiagnosoinnin mahdollisuuteen.
Lasten kielenkehityksen häiriöt ovat yleinen syy tukitoimiin terveyspalveluissa ja kouluissa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsuuden kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa vielä aikuisiässä ja siihen voi liittyä myös laajempia kuin pelkästään kieleen liittyviä vaikeuksia.
Hannus toteaa, että kielellisestä erityisvaikeudesta on Suomen palvelujärjestelmässä kerätty vain vähän tietoa.
FM Sinikka Hannus väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 23.3.2018.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
Toimittaja
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla 19.3.2018.
