Itsetuhoisilla mielikuvilla on taipumus kanavoitua itsetuhokäyttäytymiseksi, korosti erikoislääkäri, LT Antti Koivukangas Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä Tampereen lääkäripäivillä.
– Kun henkilö tulee päivystykseen ja puhuu tappavansa itsensä, vahvoja tunteita syntyy molemmilla puolilla pöytää. Tunteet on kuitenkin syytä pitää kontrollissa. Vastaanottotyössä voi pitää esimerkiksi pienen aikalisän, Koivukangas sanoo.
Itsetuhoisesti käyttäytynyt potilas on aina pysäytettävä pohtimaan tekojensa vakavuutta.
Koivukankaan mukaan itsetuhoisuutta arvioitaessa on hyvä muistaa, että itsemurha-ajatusten ilmaiseminen ja aikaisempi itsetuhokäyttäytyminen ovat tärkeimpiä itsemurhaa ennustavia riskitekijöitä. Myös alkoholiriippuvuus suurentaa itsemurhariskiä.
Suoraa puhetta
Antti Koivukangas muistuttaa, että arviossa korostuvat psykiatrinen oirekuva, anamneesi ja lääkärin oma intuitio, huoli siitä, kuinka suuressa riskissä potilas on. Potilaan verkosto on syytä saada mukaan heti alusta alkaen.
Ilmapiirin pitäisi olla mahdollisimman keskusteleva. Potilaan itsemurha-ajatuksista on kysyttävä avoimesti.
– Mistä henkilö olisi luopumassa miettiessään itsemurhaa, miten hän on kiinni elämässä, onko hänellä fyysisiä sairauksia, onko hänellä verkostoja, perhettä ja onko hän työelämässä?
Koivukangas sanoo, että etukäteen voi opetella, miten ottaa asian puheeksi. Potilaalta voi esimerkiksi kysyä, oletko ikinä yrittänyt tehdä itsellesi jotakin pahaa.
– Sitten voi tiedustella, miten sen tekisit.
Potilaan oma motiivi avun saamiseksi on syytä kysyä. Koivukangas suosittelee, että kliinisen arvioinnin tukena käytetään strukturoituja menetelmiä kuten alkoholin AUDIT-käyttökyselyä ja Beckin depressioasteikkoa.
– Kliinisen arvion lisäksi kannattaa varmistaa humalatilan arvio alkometrillä sekä huumeseulat.
Koivukankaan mukaan toivottomuuden tunnetta ja kuolemanhakuisuutta voidaan pitää psykoottisuutena.
Hoidon jatkuminen varmistettava
Arvion jälkeen pitää miettiä konkreettisia vaihtoehtoja, miten potilaan turvallisuus akuutisti varmistetaan. Koivukankaan mielestä päätöksen tekemiseen ei ole oikoreittejä.
– Päihtymyksestä riippumatta on arvioitava, minkälaisen hoidon tarpeessa potilas ensisijaisesti on itsetuhoriskin vuoksi. Jatkohoito ja seuranta on järjestettävä sen mukaan.
Koivukangas sanoo, että vaihtoehtoja ovat ainakin potilaan ottaminen päivystyksen seurantapaikalle, vapaaehtoinen päivystyslähete psykiatriseen akuuttihoitoon, M1-tarkkailulähete ja erilaiset psykiatriset ensiaputyöryhmät.
Hoidon jatkuminen on aina syytä varmistaa.
– Jos kyseessä on itsemurhayritys, potilas on aina kriisitilanteessa ja välittömän hoidon sekä avun tarpeessa. Itsetuhokäyttäytyminen liittyy usein päihdeongelmaan, ja siksi itsetuhoajatuksista puhuminen tai itsemurhayritys tuo mahdollisuuden päihdeinterventioon, Koivukangas huomauttaa.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
