Itämeren veden radioaktiivisen cesiumin (Cs–137) pitoisuus pienenee hitaasti, todetaan juuri ilmestyneessä Itämeren Suojelukomission alaisen asiantuntijaryhmän raportissa. Ryhmän puheenjohtajana toimii Säteilyturvakeskuksen (STUK) johtaja Tarja K. Ikäheimonen.
Raportin mukaan kestää vielä neljästä kymmeneen vuotta ennen kuin meriveden cesiumpitoisuus on laskenut samalle tasolle mitä se oli ennen Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamaa laskeumaa, eli noin 15 becquereliin kuutiometrissä. Yli 80 prosenttia Itämeren cesiumista on peräisin Tshernobylin laskeumasta.
Meren pohjasta sinne hiukkasten mukana laskeutunut cesium häviää vielä hitaammin kuin vedestä. Se poistuu vain fysikaalisen puoliintumisen kautta noin 30 vuoden puoliintumisajalla. Samalla kaikkein aktiivisin kerros pohjamutaa hautautuu vähitellen puhtaamman aineksen alle. Suurimmat cesiumpitoisuudet pohjamudasta löytyvät Selkämeren ja Suomenlahden syvänteistä.
– Itämeren kalojen cesiumpitoisuudet ovat kuitenkin pieniä, alle yhdestä viiteentoista becquereliin kilossa tuoretta kalaa. Itämeressä olevien radioaktiivisten aineiden, luonnon radioaktiiviset aineet mukaan lukien, ei arvioida aiheuttavan haittaa ihmisille eikä Itämeren eliöstölle, Ikäheimonen toteaa STUK:n tiedotteen mukaan.
Itämeren Suojelukomissio pitää kuitenkin tärkeänä jatkaa radioaktiivisten aineiden seurantaa ja tutkia niiden käyttäytymistä Itämeren ainutlaatuisessa ja herkässä ympäristössä.
Lähde: STUK
Kuva: Panthermedia
