Italia kulkee koronakriisissä muun Euroopan edellä. Epidemia laajeni Pohjois-Italiasta puolessatoista kuukaudessa koko maan kattavaksi. Nopeaa leviämistä edistivät viruksen biologiset ominaisuudet, ennenkokematon tilanne ja italialaiseen kulttuuriin kuuluva vilkas ja läheinen sosiaalinen vuorovaikutus.
Vaikka leviämisvauhti on hidastunut, tartuntojen määrä kasvaa edelleen. Italiassa on tätä kirjoitettaessa (16.4.) vahvistettu 165 155 tartuntaa ja 21 645 kuolemaa, mikä on 13,1 % rekisteröidyistä infektioista.
Hallitus on ryhtynyt tiukkoihin toimenpiteisiin: lento- ja joukkoliikenne on pysäytetty, teollinen tuotanto ja suurin osa palveluista on suljettu ja kansalaisille on määrätty ulkonaliikkumiskielto. Tämä on hidastanut epidemian leviämistä.
Epidemia talttuu lopullisesti kuitenkin vasta, kun laumasuoja on syntynyt. Se voi tapahtua vain sairastamalla tai rokottamalla. Rokotteiden saanti 60-miljoonaiselle väestölle vie vähintään vuoden. Sitä ennen tuotanto on avattava ja työvoiman työkyky varmistettava, jotta yhteiskunta pysyisi koossa.
Tuotannon avaaminen vaatii suunnittelua
Conten hallitus on omaksunut varovaisen ja ennakoivan linjan kriisin toiseen vaiheeseen siirtymisessä. Tuotannon avaamisen suunnittelu on haastava tehtävä. Ensimmäinen kysymys on, ketkä voivat palata ja mihin töihin. Tämä koskee sekä yksilöä että työpaikkaa.
Vain pieni osa sairastuneista, 38 092, on toipunut. 105 418 sairastaa parhaillaan. Huomattavasti suurempi, mutta tuntematon määrä on oireettomassa vaiheessa tai lieväoireisia, mutta tartuttavia. Osa väestöstä on vielä altistumattomia.
Ryhmien tunnistaminen on vaikeaa. Yli miljoona testaustulosta ja käynnistetyt vasta-ainemääritykset auttavat jossain määrin, mutta eivät 7,3 miljoonan työhön palaavan lomautetun työhönpaluuseen ja koko 23-miljoonaisen työvoiman työhön liittyvän infektioriskin arvioinnissa. Joudutaan toimimaan oletusten pohjalta, ja vaarana on tautitilanteen karkaaminen uudelleen käsistä.
Pisteytys avuksi työhönpaluun riskien arviointiin
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat pohtineet tuotannon avaamista toimialoittain ja asteittain. Italian sosiaaliturvainstituutti INAIL on hallituksen toimeksiannosta kehittänyt yksinkertaisen riskinarviointikriteeristön, jonka mukaista ohjeellista pisteytystä yritykset voivat käyttää työhönpaluuseen liittyvää riskiä arvioitaessa.
Pääkriteereitä on kolme ja niillä useita alakriteereitä:
1) turvaetäisyyden ylläpitämisen mahdollisuus työssä
2) työpaikan ja tuotannon mahdollisuus tartuttaa virusta eli infektiopotentiaali
3) kolmansien osapuolten, kuten asiakkaiden, pääsy työpaikalle ja heidän vaikutuksensa riskiin.
Kirja- ja paperikaupat sekä lastenvaatekaupat on jo tietyin ehdoin avattu.
Osa toimialoista, kuten terveydenhuolto on toiminut koko ajan. Henkilöstön työperäisiä tartuntoja ja kuolemia on esiintynyt huolestuttavan paljon. Siellä tarvitaan ensilinjassa työtapojen kehittämistä, turvallisuus- ja suojelutoimien tehostamista ja suojaimien saatavuuden parantamista.
Teollisuus voidaan avata ensi vaiheessa, mutta on toimialoja, kuten lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus, joissa työympäristö, tuotantovälineet ja työntekijät on suojeltava erityisen huolellisesti. Ravintolat ja kulttuuripalvelut, joissa sosiaalisia kontakteja on vaikeampi välttää, avataan myöhemmin.
Joukkoliikenteen käynnistäminen on edellytys tuotannon avaamiselle. Siinä vaativina haasteina ovat sosiaalisen etäisyyden varmistaminen ja ruuhkahuippujen turvallinen hallinta.
Työelämään monenlaisia uudistuksia
Jotta tuotanto voitaisiin avata ja samalla hallita epidemia, joudutaan työelämää monella tavoin uudistamaan. Etätyötä voidaan lisätä. Telekommunikaatiota ja verkkokokouksia voidaan jatkaa. Tämä auttaa joukkoliikenteen ruuhkautumisen hallinnassa.
Teollisuudessa ja palveluissa voidaan lisätä tekoälyä, robotisaatiota, automaatiota ja verkkopalveluja. Työaikoja ja työvuoroja voidaan kehittää, ja ruuhkautumista ja samaan aikaan läsnä olevien työntekijöiden määrää vähentää. Avokonttorien käyttö joudutaan arvioimaan uudelleen.
Kaikki tämä vaatii johtamisen kehittämistä, johdon ja työntekijöiden koulutusta sekä työterveyshuollon laajentamista. Suojelua tarvitsevat varsinkin erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten ikääntyneet ja pitkäaikaissairaat työtekijät.
Uudistusten vieminen käytäntöön vaatii aikaa, joten perinteinen suojautuminen on edelleen tärkeää. Italia korvaa ns. selvät korona-ammattitaudit automaattisesti, joissakin tapauksissa vaaditaan näyttöä työperäisyydestä. Ammattitautien ja kuntoutuksen korvaamis- ja kuntoutustarve lisääntyvät. Uusien riskien ilmaantumiseenkin täytyy varautua. Riskiyksilöiden leimautuminen ja syrjintä on estettävä.
Huoltovarmuus arvioitava uudelleen
Koronakriisi tuskin jää lajissaan viimeiseksi. Kriisi- ja huoltovarmuus joudutaan arvioimaan uudelleen.
Globalisaation edetessä Italia – kuten koko EU – on jättäytynyt kriittisten tuotanto-, materiaali- ja osaamisresurssien (mm. suojaimet) osalta liiaksi Euroopan ulkopuolisten tahojen varaan. Kriisialttius useilla sektoreilla on kasvamassa (esim. ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit ja ruokahuolto), ja siksi riskien ennakoinnin ja hallinnan menetelmät sekä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tarpeet tulee arvioida kriittisesti ja monipuolisesti uudelleen.
Muiden maiden kokemusten ja ratkaisujen seuraaminen tarjoaa Suomellekin mahdollisuuksia oppimiseen ja ennakointiin. Siksi kansainvälinen kokemusten vaihto, sekä WHO:n kautta että kahdenvälisesti, on tärkeää.
Sergio Iavicoli
professori, tutkimusjohtaja INAIL
Italian hallituksen Siviilipuolustuksen teknisen ja tieteellisen komitean jäsen
Jorma Rantanen
professori, Työterveyslaitoksen emeritus-pääjohtaja
INAIL:n tutkimusryhmän asiantuntija
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 17-18/2020.
