Intervalliharjoittelu on tärkeä huippu-urheilijan peruskunnon luomisessa. Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että sepelvaltimotautipotilaidenkin intervalliharjoittelu on varsin turvallista.
Sepelvaltimotautipotilaiden kovatehoisella intervalliharjoittelulla on jo aiemmin osoitettu olevan enemmän sydäntä suojaavaa ja yleiskuntoa parantavaa vaikutusta kuin maltillisella aerobisella liikunnalla. Toisaalta tiedetään, että rajuun liikuntaan voi liittyä myös lyhytaikaisesti suurentunut sydäntapahtuman vaara.
Norjalaiset arvostetut kuntoutustutkijat selvittivät sydäntapahtumien esiintymistä kolmessa sydänkuntoutuslaitoksessa 8 vuoden aikana. Kuntoutusjaksoille osallistui yhteensä lähes 5 000 keskimäärin 58-vuotiasta sydänpotilasta, joista 75 % oli hoidettu joko pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Potilaat suorittivat yhteensä yli 175 000 keskimäärin tunnin kestoista valvottua treeniä joko perinteisesti keskimäärin alle 70 %:n maksimisykkeellä tai toistettuina lyhyinä intervalleina, jolloin pyrittiin vähintään 85 %:iin maksimisykkeestä niin, että intervallin lopussa yhtenäisen puheen tuottamiskyky rajoittui korkeintaan kahteen sanaan.
Treenitapahtumiin liittyi 2 onnistuneesti elvytettyä sydämenpysähdystä intervalliharjoitusryhmässä ja 1 äkkikuolema maltillisen harjoittelun ryhmässä. Kumpaankaan harjoitusmuotoon ei tässä aineistossa liittynyt sydäninfarkteja.
Norjalaisten kokemuksen valossa reipaskin treenaus näyttää olevan varsin turvallista valikoidulle vakaalle sepelvaltimotautipotilaalle. Jos sydänpotilas tekee viisi tunnin kestoista hikiliikuntasuoritusta säännöllisesti joka viikko, kammiovärinä ilmaantuu keskimäärin 100 vuoden välein lenkin aikana tai sen jälkeen. Suomessa sydänpotilaiden kuntoutukseen ja -ohjaukseen ei käytetä resursseja. Norjalaisen kokemuksen valossa ei näytä olevan järkevää ainakaan estää hyväkuntoisia, oireettomia sydänpotilaita nauttimasta reippaasta liikunnasta ja antaa heille summittaisia sykerajasuosituksia elämää rajoittamaan.
Rognmo O, Moholdt T, Bakken H ym. Cariovascular risk of high- versus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Circulation 2012;126:1436–40.
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2012.
