Virtsankarkailuun on kehitetty hoito, jossa poliklinikkakäynnillä ruiskutetaan täyteainetta virtsaputken ympärille aivan virtsarakon suulle. Se tukee virtsaputkea, jolloin ponnistuksessa virtsa ei karkaile yhtä herkästi kuin ennen. Toimenpide on nopea, paikallispuudutuksessa tähystyksessä tehtävä eikä vaadi yöpymistä sairaalassa.
Periuretraalinen injektio on vielä vähäisessä käytössä ponnistustyyppisen virtsankarkailun hoidossa. Esimerkiksi Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa tehtiin viime vuonna kolmisenkymmentä toimenpidettä. Menetelmä on käytössä muissakin sairaaloissa.
– Periuretraalinen injektiohoito on ponnistusvirtsankarkailun hoitona teholtaan heikompi kuin nauhaleikkaus, mutta siihen liittyy selvästi vähäisempi komplikaatioiden riski, ja hoidolle on hyvin vähän vasta-aiheita, toteaa erikoislääkäri Maarit Mentula HYKS:sta.
Mentulan mukaan hoito sopii potilaille, joille perinteistä nauhaleikkausta ei voida sairauksien, korkean iän tai aiempien leikkausten vuoksi tehdä. Injektiohoitoa voidaan myös harkita TVT-tyyppisen nauhaleikkauksen tuloksen pettäessä.
– Injektio sopii potilaille, jotka kärsivät ponnistus- tai sekatyyppisestä virtsankarkailusta. Heistä ainakin puolet saa merkittävää apua hoidosta, ja vaikutus kestää muutaman vuoden, tutkimuksissa kahdeksankin vuotta. Tehon heiketessä injektiohoito voidaan uusia, samoin silloin kun ensimmäisen hoitokerran teho on jäänyt vähäiseksi, Mentula sanoo.
HUS:ssa käytössä oleva periuretraalinen injektio sisältää polyakryyliamidihydrogeeliä. Kertahoito eli injektioruiskut tähystimineen ja ruiskuineen maksaa noin 925 euroa. Täyteaineena on muualla käytetty myös silikoni- tai kollageenipohjaisia ruiskeita. Myös naisen omaa rasvaa on kokeiltu, mutta tulokset eivät ole olleet yhtä hyviä kuin muita täyteaineita käytettäessä.
– Komplikaatioita tässä toimenpiteessä on tullut todella harvoin. Virtsaaminen on onnistunut vaivatta eikä täyteaine ole aiheuttanut yliherkkyysreaktioita, toteaa Maarit Mentula.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 14/2014.
