Viime vuosina pitkäaikaishoidon potilaiden infektiot ovat alkaneet saada tutkijoidenkin huomiota, sillä hoitolaitoksien antibioottien käyttö lisää moniresistenttejä bakteerikantoja. Elämän loppuvaiheessa tapahtuu runsaasti potilassiirtoja laitoksista sairaaloihin ja takaisin, ja tämä edistää infektioiden leviämistä.
Yhdysvalloissa tutkittiin pitkäaikaishoitolaitosten asukkaiden (n = 12 270) sekä kotihoidossa (n = 4 394) ja saattokodeissa (n = 4 410) asuvien vanhusten infektioita kyselyn avulla. Noin 12 % pitkäaikaishoitolaitosten asukkaista ja kotihoidon asiakkaista kärsi kyselyhetkellä jostain infektiota, vastaava luku saattokodeissa oli 10 %. Tavallisimpia olivat virtsatieinfektiot (3,0–5,2 %), keuhkokuumeet (2,2–4,4 %) ja ihoinfektiot (1,6–2,0 %). Infektioille altistivat äskettäinen sairaalahoito, virtsakatetri sekä monilääkitys (yli 10 lääkettä).
Suomessa tehtiin vastaavanlainen suuri selvitys pitkäaikaislaitosten asukkaiden (n = 12 784) infektioista hyödyntämällä RAI-aineistoja. Sen mukaan virtsatietulehduksia oli 8 %:lla, haavainfektioita 2 %:lla ja keuhkokuumeita 2 %:lla. Mikrobilääkehoitoja käytti peräti 16 % asukkaista. Ilahduttavaa kuitenkin on, että varsin kevyellä interventiolla – henkilökunnan koulutuksella – pystytään merkitsevästi vähentämään mikrobilääkkeiden käyttöä kolmen vuoden seurannassa.
Ympärivuorokautisessa hoidossa asuvat vanhukset ovat erityisessä infektioriskissä. Infektioille altistavat vanhenemiseen liittyvät muutokset immuunipuolustusjärjestelmässä, monisairastavuus, haurastuminen sekä läheinen kanssakäyminen muihin asukkaisiin.
Kaisu Pitkälä
yleislääketieteen professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 24/2013
