Iltavirkuilla on enemmän univaikeuksia kuin päivä- ja aamuvirkuilla, ja he ilmeisesti usein kuolevat muita nuorempina, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen THL:stä.
Iltavirkuilla on niin ikään useammin univaikeuksia, hengitystieoireita, masennusta, sydän- ja verisuonitauteja sekä tyypin 2 diabetesta. Syynä saattaa olla sisäisen kellon poikkeava toiminta.
Partosen mukaan sisäsyntyinen kronotyyppi, elintavat tai yhteiskunnan elämänrytmi saattavat aiheuttaa tällaista poikkeavaa toimintaa.
Iltavirkkuja ihmisiä olisikin syytä motivoida terveellisiin elintapoihin. Tieto terveysriskeistä ja mahdollisuudesta itse vaikuttaa niihin saattaa kannustaa epäterveellisesti eläviä iltavirkkuja elämäntapojen muutokseen.
– Sitä parempi, mitä nuorempana terveelliset elämäntavat omaksutaan, Partonen huomauttaa.
Hänen mielestään lääkärien kannattaisi ottaa rutiinikäytännöksi aamu- ja iltaunisuuskyselyt.
– Sairastumisriskin arvioinnissa kronotyyppiä ei osata vielä ottaa huomioon, koska nämä tiedot ovat vielä varsin uusia.
Aamuvirkkuja on eniten
Suomalaisista aikuisista 47 prosenttia on aamuvirkkuja, seuraavaksi eniten on päivävirkkuja ja vähiten iltavirkkuja. Partosen mukaan vuorokausirytmi muuttuu hieman aikaisemmaksi, kun ihmiset vanhenevat. Nuorissa on paljon iltavirkkuja, vanhemmissa ikäryhmissä puolestaan aamu- ja päivävirkkuja.
Kronotyyppi voidaan määritellä ruumiinlämmöstä tai sylki- tai verinäytteiden merkkiaineiden perusteella. Epidemiologisissa tutkimuksissa kronotyyppi on määritelty kyselylomakkeen vastauksista.
– Luotettavimmin kronotyyppi mitataan ruumiinlämmöstä, mutta yllättävän hyvä tulos saadaan myös kyselylomakkeella.
Tutkimus selvittää seuraavaksi, mihin terveysriskeihin kronotyyppi voi liittyä. Tähän mennessä tutkimus on kartoittanut vain tiettyjä sairausryhmiä.
– Pyrimme saamaan systemaattisemman kuvan näistä asioista. Jotkin terveysriskit saattavatkin olla yleisempiä aamuvirkuilla kuin muilla. Lisäksi selvitämme terveysriskeihin johtavia mekanismeja.
Kirjoittanut:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
