Vanhuuskuolemaa käsitellyt konsensuskokous painottaa vanhusten yksilöllisyyttä. Kuolevien vanhusten hoidontarpeisiin on vastattava ja hoidosta ja kuolemasta on käytävä avointa keskustelua.
Konsensuskokous muistuttaa, ettei ikä kavenna itsemääräämisoikeutta. Vaikkei potilas enää kykene hoitamaan omaisuuttaan tai päättämään rahaasioistaan, hän kykenee usein vielä hyvinkin päättämään itseään koskevista asioista. Vanhusta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan myös kuoleman lähestyessä.
Vanhusten parissa työskentelevien ihmisarvoa kunnioittavalla asenteella on suuri merkitys kuolevan vanhuksen hyvinvoinnille, konsensuskokous muistuttaa.
Kun vanhuksen kuolema lähestyy, potilaan, hänen läheistensä ja hoitohenkilökunnan tulisi pitää yhteinen hoitoneuvottelu ja laatia yhdessä hoitosuunnitelma.
Vanhuksia tulee myös rohkaista ilmaisemaan hoitotahtonsa. Vaikka vain harvat suomalaiset ovat laatineet kirjallisen hoitotahdon, suuri osa kotona asuvista vanhuksista toivoo voivansa keskustella etukäteen hoitotoiveistaan omaistensa tai lääkärin kanssa. Ensi syksystä lähtien potilas voi kirjata hoitotahtonsa myös kansalliseen sähköiseen terveysarkistoon.
Vanhuksella pitäisi olla oikeus kuolla pysyvässä hoitopaikassa ja tarpeettomia siirtoja hoitopaikkojen välillä elämän loppuvaiheessa tulisi välttää. Jos vanhus on saattohoidossa kotona, hänelle on varmistettava vaivaton pääsy tukiosastolle ilman tarvetta päivystykseen.
Elämän loppuvaiheen laadukkaan hoidon turvaamiseksi konsensuspaneeli suosittelee, että opetusohjelmiin sisällytetään palliatiivisen ja saattohoidon opetusta kaikilla koulutusasteilla.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
