Iäkkäiden sepelvaltimotautikohtauspotilaiden määrä on nopeasti kasvanut. Heillä kohtauksen ennuste on selvästi huonompi kuin nuoremmilla, mutta hoidon vaikuttavuudesta on toistaiseksi varsin vähän tutkimustietoa. Nyt norjalainen tutkimus osoittaa, että aktiivinen kiireelliseen pallolaajennukseen perustuva hoito vähentää merkittävästi etenkin uusintainfarktin vaaraa.
Tutkimuksessa satunnaistettiin 457 yli 80-vuotiasta (keski-ikä 85 v) sepelvaltimotautikohtauspotilasta varjoainekuvauksen jälkeen kajoavaan hoitoon (pääosin pallolaajennus) tai pelkkään optimaaliseen lääkehoitoon, ellei epävakaa kliininen tilanne tai jatkuva rintakipuilu vaatinut välitöntä pallolaajennusta. Potilasjoukko valikoitui tutkimukseen alun perin yli 4 000 sepelvaltimotautikohtauspotilaan joukosta.
Kajoavaan hoitoon satunnaistetuille potilaille ilmaantui selvästi vähemmän päätetapahtumia (sydäninfarkti, kiireellinen revaskularisaatio, aivoinfarkti ja kuolema) noin puolentoista vuoden seurannassa. Hyöty ilmeni pääosin sydäninfarktien (–48 %) ja kiireellisten sepelvaltimotoimenpiteiden (–81 %) vähenemisenä. Aktiivinen hoito ei lisännyt vuotokomplikaatioiden määrää eikä vähentänyt kuolleisuutta. Kajoavan hoidon hyöty väheni selvästi jo 85 ikävuoden jälkeen.
Etenkin monisairaiden vanhusten kajoavien hoitojen tarjoamien rajahyötyjen ja toisaalta hoitoriskien arviointi on haasteellista. Hoitoratkaisuissa on mukana eettisiä ja muita kuin lääketieteellisiä tekijöitä, joihin tarkkaan valikoiduista potilasaineistoista tehdyt tutkimukset eivät anna vastauksia. Hoitopäätöksiä tehtäessä on tärkeää selvittää vaihtoehtojen todellinen merkitys potilaalle, jotta tarpeettomilta tutkimuksilta ja hoidoilta vältytään ja hyödylliset hoidot osataan kohdistaa ja ajoittaa oikein.
Lähde:
Tegn N, Abdelnoor M, Aaberge L ym. Invasive versus conservative strategy in patients aged 80 years or older with non-ST-elevation myocardial infarction or unstable angina pectoris (After Eighty study): an open-label randomized controlled trial. Lancet 2016;387:1057–65.
Kirjoittaja:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2016.
