Panostamalla vanhusten sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää terveyspalvelujen käyttöä ja menoja. Tämä havaittiin Sari Kehusmaan Tampereen yliopistossa tekemässä terveystaloustieteen väitöskirjassa.
Sen sijaan sosiaali- ja terveystoimen hallinnollinen yhdistäminen ei vaikuttanut vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön tai menoihin, kun avun tarve huomioitiin.
Sosiaalipalveluja käyttäneillä terveydentila oli useammin parantunut tai pysynyt ennallaan kuin niillä, jotka eivät saaneet sosiaalipalveluja. Työnjakoa vanhusten pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon välillä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena, jossa painopistettä voitaisiin siirtää enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan.
Tulos viittaa siihen, että enemmän huomiota pitäisi kiinnittää hallinnollisten ratkaisujen sijasta uudenlaisten toimintatapojen luomiseen. Tutkimuksessa toteutettu vanhojen heikkokuntoisten ihmisten ryhmämuotoinen laitoskuntoutus ei osoittautunut kustannusvaikuttavaksi.
Omaishoidon tuki säästäisi yhteiskunnan kuluja
Kehusmaan tutkimuksen mukaan omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa entistä useammalle hoitajalle.
Tutkimus osoitti, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä korkeammat. Omaishoidon tukea olisi tutkimuksen mukaan taloudellisesti perusteltua maksaa useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaadusta säästöstä.
Tampereen yliopiston tiedotteessa todetaan, että omaishoitoa tukemalla voidaan merkittävästi laskea tulevien vuosien palvelumenojen nousupainetta. Ikääntyneiden omaishoito on paljon yleisempää kuin omaishoidon tukea saavien määrästä voidaan päätellä. Sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee arviolta 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Lisäksi väestötutkimuksen mukaan arviolta 140 000:n yli 70-vuotiaan henkilön selviytyminen kotona on omaisten säännöllisen avun varassa.
Omaishoidon tukeminen raskaissa ja vaativissa omaishoitotilanteissa edesauttaa hoitajaksi ryhtymistä. Ongelmana on, että useat kunnat alimitoittavat omaishoidon tuen määrärahat. Tämä luo epäoikeudenmukaisuutta järjestelmään ja se voi vaikuttaa negatiivisesti kansalaisten halukkuuteen toimia omaishoitajina jatkossa. Omaishoidon määrän väheneminen kiihdyttää hoitomenojen kasvua.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen (Ikä-hanke 2002–2007) yhteydessä ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla terveyspalvelujen käytöstä ja Kelan etuusrekisterien tiedoilla.
Kirjoittanut:
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
