Punaisen Ristin kuukauden työkomennus oli anestesiaan erikoistuvalle Riikka Lehtisalolle mieleenpainuva kokemus.
Toivottavasti pääsen uudestaan tekemään humanitaarista työtä, toteaa äskettäin Nepalista kotiutunut Riikka Lehtisalo. Hän toteutti nyt opiskeluajoista asti kyteneen ajatuksen ulkomaisesta työjaksosta.
– Tein hyvin monipuolista potilastyötä ainoana lääkärinä perusterveydenhuollon yksikössä pienessä Singatin kylässä, joka sijaitsee Kathmandusta koilliseen. Perusterveydenhuollon työ on tuttua minulle, sillä olen päivystänyt usein terveyskeskuksissa. Työkokemusta on kertynyt paljon myös anestesiologian puolelta.
Riikka Lehtisalo otti teltassa vastaan monesti yli 50 potilasta päivässä. Haavat, murtumat sekä selkä-, polvi- ja ylävatsakivut olivat yleisiä syitä hoitoon hakeutumiseen. Myös ripulitautien vuoksi pahasti kuivuneita potilaita tuli usein vastaanotolle. Teltan takaosa oli varattu huonokuntoisille potilaille, joista osa lähetettiin jatkohoitoon ambulanssilla.
Punaisen Ristin työntekijät myös kouluttivat nepalilaisia terveydenhuollon ammattilaisia jatkamaan työtä sitten, kun Punainen Risti lähtee alueelta.
Ei aivan millintarkasti
Kiperin tilanne tuli Lehtisalon eteen, kun vastaanotolle tuotiin pahasti palanut lapsi. Onneksi kivun hoidossa pystyttiin heti auttamaan.
– Suomessa olisin laskenut millin tarkkuudella, paljonko nestettä annetaan ja mitä nesteeseen lisätään. Nepalissa tällainen työskentelytapa ei ollut mahdollinen, sillä nesteytys piti arvioida silmämääräisesti.
Vähästä ei saa hätkähtää
Lehtisalo koki monikulttuurisen tiimityön erityisen antoisaksi. Hänen apunaan perusterveydenhuollon yksikössä oli kaksi hoitajaa, ja Punaisen Ristin koko tiimiä johti kirurgi.
– Olimme persoonina erilaisia, mutta työtapamme oli varsin samanlainen. Työskentelimme koko ajan intensiivisesti ja keskityimme yhteen asiaan.
Lehtisalon mielestä humanitaariseen työhön lähtevältä vaaditaan rauhallisuutta ja sosiaalista herkkyyttä. Eri kulttuurista tulevien tavat kommunikoida pitää tunnistaa, ja pienistä asioista ei saa hätkähtää. Myös päätöksiä täytyy osata tehdä.
Riikka Lehtisalo kertoo, että Singatin kylä oli hyvä paikka työskennellä ensimmäisellä ulkomaankomennuksella. Alueella ei tarvinnut pelätä sotilaallista väliintuloa.
– Minulla oli koko ajan tosi rauhallinen olo. Jälkijäristyksiä esiintyi jonkin verran, mutta en tunnistanut niitä herkästi. Työkaverit kyselivät, että tunsitko tärinää.
Takaisin maailmalle
Riikka Lehtisalo jatkaa nyt anestesiologiaan erikoistumista HUS:ssa ja suunnittelee uutta ulkomaan työjaksoa tuonnempana.
– Monet sanovat, että humanitaariseen työhön jää koukkuun. Näin voi olla. Nepalin työkomennus oli minusta mahtava kokemus.
Kirjoittanut:
Ulla Toikkanen
Kuvassa Riikka Lehtisalo ja hoitaja Heli Laapotti
Kuva:
Riikka Lehtisalon albumi
Julkaistu Lääkärilehdessä 37/15.
