Sekä FDA että Amerikan lääketieteellinen ultraääniseura esittävät tiukkoja tasovaatimuksia vaginaalisen kaikututkimuksen laitteen käsittelylle potilaan vaihtuessa. Taustalla ovat havainnot siitä, että erityisesti suuren riskin papilloomavirustyypit kestävät hyvin yleisesti käytössä olevia instrumenttien puhdistusaineita, kuten glutaraldehydiä, ortoftalaldehydiä, etanolia, isopropanolia ja fenolia. Virukset pysyvät jopa viikkoja elossa mm. ultraäänianturin pinnalla, ja lisäksi monet kaupalliset anturisuojat päästävät niitä läpi.
Varsinaisia kliinisiä seurantoja asiasta ei ole. Kuitenkin 1–10 %:lla potilaita on tavattu vaginaalisen kaikukuvauksen jälkeen genitaalialueella yleisesti esiintyviä viruksia, joskaan syy-seuraussuhteesta ei ole varmuutta.
Ultraäänivahvistettu vetyperoksidikäsittely on todettu hyväksi menetelmäksi HPV-viruksia vastaan, ja se täyttää limakalvokontaktissa oleville tutkimusvälineille Yhdysvalloissa vaaditun korkean tason desinfioinnin kriteerit. Kaupalliset kondomit ovat huomattavasti parempia kuin anturisuojat. Myös esimerkiksi papilloomaviruksia tuhoavista desinfektiopyyhkeistä on saatu hyviä tuloksia.
Yhdysvalloissa on päädytty suosittelemaan anturin kolmiportaista käsittelyä aina jokaisen potilaan jälkeen: huolellinen mekaaninen puhdistaminen vedellä ja saippualla, pyrkiminen korkeatasoiseen desinfiointiin ja kondomin käyttö anturisuojana. Ainakin yksi kaupallinen laite yltää tähän desinfektiotasoon, kun siinä annetaan 7 minuutin ultraäänialtistus ja vetyperoksidikäsittely koko emätinanturille.
Amerikkalaista desinfioinnin vaatimustasoa lienee Suomessa toistaiseksi kustannus- ja käytännön syistä mahdotonta noudattaa – ja siinä voi taustalla olla turhaakin ylihuolehtimista. Vaginaalista kaikukuvausta on käytetty yli 30 vuotta, joten sen haittapuolet olisivat kaiketi jo paremmin paljastuneet. Riskeihin on syytä kuitenkin kiinnittää huomiota. Pitäisiköhän Suomen Lääketieteellis-Biologisen Ultraääniseuran antaa suositus?
Lähde: Combs A, Fishman A: A proposal to reduce the risk of transmission of human papilloma virus via transvaginal ultrasound. Am J Obstet Gynecol 2016;215:63–7.
Kirjoittaja:
Pertti Kirkinen
professori
Julkaistu Lääkärilehdessä 34/2016.
Kuva: Fotolia
