HPV-testi on papa-näytettä herkempi. Kohdunkaulansyövän seulonnassa löydösmäärät ovat lisääntyneet ja jatkotutkimuslähetteiden määrä on kasvanut. Todennäköisyys saada kolposkopiaan lähete ja esiastediagnoosi on noin kaksinkertainen uudemmalla menetelmällä.
Ylidiagnostiikassa ongelmaksi muodostuu se, että syöväksi eteneviä ja etenemättömiä esiasteita ei pystytä erottamaan toisistaan. Merkittävä osa esiasteista hoidetaan, joten suuri löydösmäärä voi johtaa turhiin toimenpiteisiin.
Syöpärekisterin tutkimuksen mukaan HPV-seulonnassa tehdään jatkotutkimuslähetteitä runsaasti juuri riskiryhmäseulonnassa. HPV-testaamisen haaste piileekin nimenomaan HPV-positiivisten jaottelussa.
HPV-seulontaan osallistuvalta naiselta otetaan sekä HPV- että papanäyte. Mikäli HPV-testin tulos on positiivinen, tutkitaan myös papa. Tämän perusteella tehdään jatkohoitosuunnitelma. Naiset, joilla on näytteessä huolta aiheuttavia solumuutoksia, ohjataan kolposkopiaan. Lievät muutokset arvioidaan uudelleen 1-2 vuoden päästä. Kohdunsuun tähystykseen voidaan lähettää myös silloin, kun positiivinen HPV-testitulos toistuu pari kolme kertaa vaikkei papa-muutoksia olisikaan.
Positiivisten tulosten määrä HPV-seulonnoissa on suuri verrattuna siihen, että uusia kohdunkaulasyöpiä todetaan vuosittain vajaat 180. Pitkittynyt HPV-infektio on huono lähetekriteeri, josta lähtee liikkeelle pyörähtävät jatkotutkimukset aiheuttavat ylidiagnostiikkaa. Vaihtoehtoisia keinoja seulontaan etsitään parhaillaan. Yhtenä vaihtoehtona on HPV-näytteiden luokittelutavan muutos, esimerkiksi genotyypitys.
Ensimmäiset Suomessa HPV-rokotuksen saaneet tytöt ovat pian seulontaikäisiä. HPV-rokoteohjelma on tehokas nuorten naisten kohdunkaulasyöpien torjunnassa ja leikannee syöpätaakkaa. Kohdunkaulansyövän seulontakäytäntöjä on tarpeellista arvioida uudelleen tämänkin vuoksi.
Maria Nummela
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
