Sote-uudistuksessa hoidon jatkuvuus on varmistettava riittävillä ja osaavilla yleislääkäripalveluilla sen sijaan, että hoito pirstaloituu irrallisiin, erikoistuneisiin yksiköihin, vaatii laaja joukko suomalaisia yleislääketieteen toimijoita kannanotossaan.
Kannanoton taustalla on nykykehityksestä huolestuneita yleislääketieteen toimijoita lääkäriyhdistyksistä, perusterveydenhuollon yksiköistä ja yliopistoista.
Hoidon jatkuvuus on keskeinen terveydenhuollon laatuun, tehokkuuteen, kustannuksiin ja väestön terveyteen myönteisesti vaikuttava asia, muistutetaan kannanotossa.
– Mitä vaikeampia ja pitkäaikaisempia terveysongelmia hoidetaan, tai mitä iäkkäämpi potilas on, sitä enemmän hoidon jatkuvuudella tiedetään saavutettavan terveyshyötyjä. Tutkimukset osoittavat pysyvän hoitosuhteen hyödyt sekä paremman hoitotuloksen että yhteiskunnan voimavarojen kannalta, sanoo yksi kannanoton allekirjoittajista, ylilääkäri Risto Raivio Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.
Jatkuvuus laadun mittariksi
Perusterveydenhuollon lääkärit ovat hoidon jatkuvuuden kannalta tärkeässä roolissa. Perusterveydenhuollossa saman lääkärin kanssa asioineiden osuus on kuitenkin pudonnut merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Oulussa hoidon jatkuvuus lääkärivastaanotoilla väheni 90 prosentista 30 prosenttiin vuosina 1999–2012.
Jatkuvan hoitosuhteen tiedetään kannustavan potilaita ottamaan myös itse vastuuta terveydestään ja vähentävän kustannuksia.
– Jotta väestön parempi terveys ja terveyspalveluiden kustannusten säästötavoitteet voidaan saavuttaa, tulisi kehitys kääntää hoidon jatkuvuuden osalta nykykehityksestä päinvastaiseen suuntaan. Yleislääkäri on erikoistunut hoitamaan ihmistä kokonaisuutena. Tätä osaamista ja voimavaraa tulee vahvistaa perusterveydenhuollossa, toteaa professori emerita Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi Oulun yliopistosta.
Jatkuvuuden arviointi tulisikin olla keskeinen terveydenhuollon laadun arvioinnin mittari ja kansallinen tavoite, kannanotossa todetaan.
Hoidon jatkuvuutta voidaan tutkia arvioimalla vastaanottokäyntiä, potilaan hoitoon liittyvää tiedonkulkua, vuorovaikutussuhteita potilaiden ja hoitoon osallistuvien ammattilaisten välillä sekä arvioimalla palveluiden toteutusta.
Kuva: Panthermedia
