Lääkärit eivät useinkaan osaa huomioida potilaan seksuaalisuutta riittävästi. Tästä on haittaa sekä hoidolle että potilassuhteelle.
Näin väittää Sexpo-säätiön hallituksen jäsen, yleislääkäri Vilho Ahola. Hän kertoo tyypillisen esimerkin.
Psykiatri ei kysy kontrollikäynnillä SSRI-lääkkeiden seksihaitoista, vaikka ne ovat yleisiä. Potilas lopettaa lääkkeen käytön, mutta ei kehtaa kertoa syytä. Hoitosuhteessa ei päästä luottamuksellisiin väleihin.
Aholan mukaan seksuaalisuuden huomioiminen koskee sekä yleislääkäreitä että spesialisteja, sillä asia liittyy jollakin tavalla kaikkiin aloihin.
– Potilaslähtöisyyden pitäisi olla keskiössä. Seksuaalisuuden mukaan ottamisella on myös välinearvoa, sillä haluttuun hoitotulokseen päästään paremmin. Lääkärin pitää päästä eroon omasta jännityksestä ja häveliäisyydestä.
Ahola harmittelee, että lääkärien koulutus seksuaalisuuden käsittelemiseen on hyvin niukkaa tai olematonta. Seksuaalilääketiede ei kuulu edes gynekologin erikoistumiskoulutukseen.
– Seksuaalisuus on sokea piste, mutta tuskin tarkoituksella.
Potilaalle tärkeä alue sivuutetaan
Aholan mukaan potilaan seksuaalisuus jää paitsioon monella tavalla. Yleislääkärit eivät ota sitä puheeksi, vaikka potilas kuuluisi kohdata kokonaisuutena.
– Yleislääketieteen pitäisi määritelmällisestikin olla holistista. Jos sivuuttaa seksuaalisuuden, ei tee yleislääketiedettä kokonaisvaltaisesti. On monta perspektiiviä, miksi sen pitäisi kiinnostaa. Potilas tulee kuulluksi ja motivoituu eri lailla.
Erikoislääkärin taas pitäisi tuntea oman alansa hoitojen ja lääkkeiden vaikutukset potilaan elämänlaatuun myös seksuaalisuuden osalta, mutta asia jää usein käsittelemättä.
Esimerkiksi käsikirurgin tulisi kysyä kuntoutuslausuntoa tehdessään, miten oikean käden käyttörajoitus vaikuttaa elämään laajasti.
– Kun kysytään miten vessassa käynti ja ruoanlaitto onnistuvat, niin kyllä kuuluisi kysyä myös seksielämästä. Ei näistä kysytä. Sivuutamme lääketieteestä ja toimintakyvystä osa-alueen, joka on potilaalle ehkä yksi merkityksellisimpiä, Ahola sanoo.
– Kun puhutaan potilaskeskeisyydestä, niin pitäisi ajatella, mikä on merkityksellistä potilaalle. Sitä kautta päästään myös lähemmäs lääkärin tavoitteita. Seksuaalilääketieteessä hyvinvointia edistävät asiat linkittyvät voimakkaasti yleisterveyden tavoitteisiin, esimerkiksi valtimoterveyteen.
Hetero-oletus on vahva
Yksi puute seksuaalisuuden käsittelemisessä löytyy keskustelutavasta. Vilho Aholan mukaan vähemmistöt kokevat, että terveydenhuollossa kielenkäyttö ei ole sensitiivistä.
Hetero-oletus ja oletus monogaamisesta suhteesta ovat vahvoja.
– Varsinkin vanhemmassa kollegakunnassa herkästi kysytään väsyneeltä miespotilaalta, onko vaimo sanonut kuorsaamisesta. Näin vähemmistöryhmä pakotetaan tulemaan kaapista. Pitäisi olla heidän valintansa, haluavatko he tuoda seksuaalisuutensa esiin, Ahola sanoo.
– Meillä on paljon syrjintää ja tuomitsevia asenteita, hän lisää.
Aholan mukaan lääkäri voi ajatella, että puhetavoilla ei ole paljonkaan tekemistä hoidon kanssa.
– Se on kuitenkin osa potilaan kunnioittavaa kohtaamista ja vaikuttaa hoitosuhteeseen.
Älä puhu vaimosta
• Opettele sukupuolisensitiivinen kielenkäyttö. Älä puhu potilaalle hänen vaimostaan tai miehestään, vaan kumppanista.
• Ajattele seksuaalisuuden huomioiminen kliinisenä taitona. Tule tutuksi asian kanssa. Opettele termit.
• Ota seksuaalisuus tarvittaessa osaksi anamneesia. Haasta itsesi kysymään siitä. Voit aloittaa vaikka kysymällä naisen kuukautisista. Siitä on luontevaa jatkaa seksihaluihin. Potilas ei säikähdä.
• Pohdi “lääkärin maalaisjärjellä”, miten sairaus tai vamma voi omalla alalla liittyä potilaan seksuaaliseen toimintakykyyn.
Kirjoittaja:
Miia Soininen
toimittaja
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 42/2017.
