Vanhusten monilääkitys aiheuttaa kaatumisia, kognitiivista heikkenemistä, erilaisia lääkehaittoja sekä sairaalahoitojaksoja. Tarpeettoman monilääkityksen purkaminen on haastavaa niin avohoidossa kuin hoivakodeissakin. Aikaisempien tutkimusten mukaan koulutusinterventioilla ja farmaseuttien toteuttamalla lääkityksen kokonaisarvioinnilla voidaan vähentää tarpeetonta monilääkitystä.
Suomalainen tutkijaryhmä kehitti hoivakodeissa asuvien vanhusten monilääkitysongelmaan hoitajille kohdistetun intervention. Hoivakotien hoitajat kutsuttiin kahteen neljän tunnin koulutusjaksoon, joissa hyödynnettiin aktivoivia opetusmenetelmiä. Ensimmäinen jakso keskittyi tavallisimpiin haitallisiin lääkkeisiin ja niille olemassa oleviin vaihtoehtoihin. Toinen jakso perustui ongelmalähtöiseen oppimiseen ja hoitajien omilta osastoiltaan esille tuomiin tapauksiin.
Osastonlääkärit osallistuivat osaan koulutuksesta. Koulutusintervention vaikuttavuutta tutkittiin satunnaistetussa hoitokokeessa, johon osallistui 20 hoivaosastoa ja 227 hoivakodin asukasta. Osastot satunnaistettiin, koska hoitokäytäntöjen siirtymistä verrokkipotilaille olisi ollut muuten vaikea välttää. Tutkittavia seurattiin vuoden ajan.
Haitallinen monilääkitys väheni Beersin kriteeristöllä arvioituna tilastollisesti merkitsevästi interventio-osastoilla ja pysyi ennallaan verrokkiosastoilla. Interventio-osastojen asukkaiden elämänlaatu heikkeni hitaammin kuin verrokkiasukkaiden. Myös sairaalapäivissä nähtiin merkittävä ero: interventio-osastojen asukkailla sairaalahoitopäiviä oli 1,4 ja verrokeilla 2,3 päivää vuotta kohti.
Tutkimus on ensimmäinen, jossa monilääkitykseen kohdistetulla interventiolla on saatu vaikutuksia myös vanhusten elämänlaatuun ja sairaalahoitopäiviin. Tutkittu interventio on helposti toteutettavissa, edullinen ja sellaisenaan valmis laajemmin käyttöön otettavaksi.
Lähde:
Pitkälä KH, Juola AL, Kautiainen H ym. Education to reduce potentially harmful medication use among residents of assisted living facilities: a randomized controlled trial. J Am Med Dir Assoc 2014;15:892-8.
Kirjoittanut:
Helena Liira
LT, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
