Amerikkalainen veteraanien terveydenhuollossa toteutettu tutkimus selvitti hoitajavetoisen intervention vaikuttavuutta. Juominen ei kuitenkaan vähentynyt toivotusti.
Hoitajat saivat 6–18 tunnin koulutuksen motivoivaan haastatteluun ja alkoholiongelmien hoitoon. Interventio (CHOICE) oli potilaslähtöinen. Ensimmäisillä käynneillä huomio oli potilaan elämäntilanteessa ja tavoitteissa. Jatkokäynneillä hoitajat tarjosivat tukea juomisen vähentämiseen. Heillä oli myös oikeus määrätä lääkkeitä (naltreksonia, disulfiraamia tai akamprosaattia).
Tutkittavana oli 304 potilasta, jotka käyttivät alkoholiannoksia runsaasti (miehet 5 tai enemmän, naiset 4 tai enemmän päivässä). Heidät satunnaistettiin perusterveydenhuollossa tutkimusinterventioon tai tavanomaiseen hoitoon. Tutkittavat sitoutuivat hoitoon varsin hyvin: 91 % kävi ainakin kerran hoitajan vastaanotolla ja yli puolet kävi vähintään kuusi kertaa.
Interventio lisäsi alkoholiongelmaan tarkoitettujen lääkkeiden käyttöä. Hoitoryhmässä 42 % sai lääkitystä, verrokeista vain 26 % lääkittiin. Kuitenkaan juominen ei vähentynyt 3 tai 12 kuukauden seurannassa, vaan molemmissa ryhmissä potilaat jatkoivat raskasta juomistaan vähintään kolmasosan ajastaan. Interventioryhmässä 15 % ja verrokeista 20 % onnistui vähentämään juomistaan.
Osa vastaavista aikaisemmista tutkimuksista on onnistunut vähentämään juomista, joten tutkijat vertailivat interventioiden sisältöä voidakseen selittää onnistumisen edellytyksiä. Näyttää siltä, että ainakin näin raskaassa alkoholiongelmassa hoidon onnistuminen vaatii, että potilaalle suositellaan abstinenssia eikä vain juomisen vähentämistä. Lääkkeet hoidon osana sekä psykososiaalinen tuki lisäävät hoidon onnistumista.
Lähden: Bradley K, Bobb J, Ludman E ym. Alcohol-related nurse care management in primary care: a randomized clinical trial. JAMA Intern Med, verkossa ensin 26.3.2018. doi: 10.1001/jamainternmed.2018.0388
Kirjoittaja:
Helena Liira
Ylilääkäri
Kuva: Panthermedia
Kirjoitus on julkaistu Lääkärilehdessä 22/2018.
