Terveydenhuollon näkökulmasta Pekka Himasen ja Manuel Castellsin johtaman tutkimusryhmän raportissa ei ole oikeastaan mitään uutta, arvioi THL:n tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä. Paljon keskustelua herättänyt ”Kestävän kasvun malli. Globaali näkökulma” käsittelee terveydenhuoltoa vähemmän kuin samojen kirjoittajien aiempi väliraportti ”Sininen kirja”.
– Terveydenhuollossa on jo kauan oltu hyvin tietoisia raportissa esitetyistä ongelmista. Meneillään on useita laajoja lainsäädäntöhankkeita, joilla niihin pyritään puuttumaan. Raportti kertaa asioita, joita Suomessa jo tehdään, mutta siitä puuttuu tutkijan jäsennelty argumentti, mitä terveydenhuollossa pitäisi tehdä ja miksi.
Mäkelän mukaan terveydenhuollossa käytävä keskustelu alan tulevaisuudesta onkin huomattavasti rikkaampaa kuin raportissa.
– Raportin uudessa versiossa keskitytään pitkälti sähköisiin terveydenhuoltopalveluihin. Muut terveydenhuollon haasteet, esimerkiksi ikääntyminen, sairauksien määrän lisääntyminen tai EU:n rajat ylittävä terveydenhuolto, ovat joko unohtuneet tai niistä puhutaan hyvin vähän. Sellaista megatrendiä kuin bioteknologia ei käsitellä lainkaan.
Hänen mukaansa tekstistä näkee, ettei ryhmässä ollut terveydenhuollon asiantuntemusta.
– Raportissa on mielestäni myös selvästi virheellisiä kannanottoja: ”Sähköisiä terveydenhuoltopalveluja kehitetään pääasiassa kustannusten leikkaamiseksi ja lääkäreiden valvomiseksi. Lisäksi lääkärit kieltäytyvät jakamasta tietoa potilaiden kanssa...”
Monien muiden tutkijoiden tavoin Mäkelä katsoo, ettei ”Kestävän kasvun malli” täytä tutkimuksen kriteerejä.
– Tämä työ on tilattu tutkimuksena. Silloin odottaisi, että kerrotaan, mikä on tutkimuksen metodiikka. Käsitteet on kuitenkin määritelty hyvin heikosti, ja määrittelyt vaihtelevat. Varsinkin keskeisestä hyvinvoinnin käsitteestä tai ”arvokkaasta elämästä” esitetään erilaisia määritelmiä raportin eri kohdissa. Kun esimerkiksi hyvinvointipalvelujen käsitettä ei ole määritelty, ei ehdotuksiakaan voida kohdistaa mihinkään konkreettiseen.
Mäkelän mielestä myös lähdeviittausten puutteellisuus heikentää työn luotettavuutta.
– Lisäksi siitä näyttäisi aiheutuvan kehäpäätelmiä. On otettu lähtökohdaksi, että työllisyystasoa pitää nostaa 70 %:sta 80 %:iin ja tultu siihen tulokseen, että näin pitäisi tehdä.
Jos raportti olisi tehty tiiviisti ja käsitteet selvästi määritellen, siitä olisi varmaankin hyötyä, Mäkelä arvelee. Joka tapauksessa hän toivoo, että raportti johtaisi keskusteluun informaatioteknologian tehokkaammasta käytöstä terveydenhuollossa.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 47/13.
