Merimiehille tehtävät terveydentilatarkastukset eivät ole uusi keksintö. Aikoinaan purje- ja rahtilaivoihin palkattiin miehistö suoraan satamasta, mutta ennen purjeiden nostoa merikarhut tarkastettiin esimerkiksi keripukin varalta. Terveystarkastukset eivät kuitenkaan olleet tiukasti säädeltyjä. Nyt on toisin.
Merimieslääkärien tehtävänä on huolehtia, että merillä seilaavia aluksia ohjaa ja huoltaa niin fyysisesti kuin henkisesti toimintakykyinen miehistö. Näin merimieslääkärit valvovat kansainvälisten säädösten ja sopimusten toteutumista sekä lainkirjainta.
– Kaikkien merimiesten pitää käydä lain mukaan terveystarkastuksessa kahden vuoden välein. Ei ole mitään väliä, minkä varustamon palveluksessa on, sanoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri Päivi Miilunpalo.
Alkutarkastus merimiehiksi halajaville tehdään merimiesterveyskeskuksissa, joita on Suomessa 12 kappaletta. Terveyskeskusten kotisatamat sijaitsevat esimerkiksi Turussa, Helsingissä, Kotkassa ja Raumalla. Satamakaupungeissa puntaroidaan miesten tai naisten soveltuvuus alalle ennen merenkulkualan opintoja ja laivatyön aloittamista.
– Merimiesterveyskeskuksissa tehdään vuodessa noin 1 200 alkutarkastusta. Alkutarkastuksissa käyvät myös kaikki kesäsijaiset, Miilunpalo muistuttaa.
Turun merimiesterveyskeskuksessa työskentelevä Miilunpalo kertoo, että kokeneiden merimiesten ei tarvitse käydä terveystarkastuksissa merimiesterveyskeskuksessa, vaan merimieslääkäri voi tarkistaa heidän terveydentilansa kaikkialla Suomessa.
– Suomen pohjoisin merimieslääkäri taitaa työskennellä Inarissa. Siellä asuvien merimiesten ei tarvitse siis reissata kotisatamaan saadakseen hoitoa tai uusiakseen merenkulkijoilta vaadittavan merimieslääkärin todistuksen.
Merimiesten työkyvyn ja terveydentilan varmistaminen on tärkeää, koska merellä jokaisen miehistön jäsenen on kyettävä hoitamaan tehtävänsä. Rahtialuksella voi olla 3–7 hengen miehistö ja kaikkien roolit ja tehtävät ovat tarkkaan mietittyjä. Keskellä Atlanttia, avun ulottumattomissa, heikko lenkki voi pahimmillaan vaarantaa muut miehistön jäsenet.
– Miehistöt on laskettu niin, että kaikki pystyvät hoitamaan työnsä. Yhden sairastuminen voi vaarantaa turvallisen operoinnin, Miilunpalo jatkaa.
Tiukat kriteerit terveydentilalle
Merimiehiltä vaaditaan riittävää näkökykyä, värinäköä ja kuuloa. Heillä ei saa olla kohtauksellisia toimintakyvyn menetyksiä, kuten epilepsiaa tai aivoverenkiertohäiriöitä. Myös diabetes voi olla unelmien esteenä. Mikäli kokenut merimies sairastuu esimerkiksi insuliinihoitoiseen diabetekseen, merimieslääkäri arvioi, voiko merimies työskennellä tietyin rajoituksin, vai pitääkö laivatyön sijaan työuran jatkoa suunnitella maissa tehtävissä töissä.
– Merellä pitää ennakoida hoitoon pääsyn viive. Monessa sairaudessa voi olla liikaa, jos apu tulee vasta viiden tunnin kuluttua. Valtameriliikenteessä voi kulua viisi päivää, kunnes helikopteri voi evakuoida potilaan. Pyrimme minimoimaan toiminnalla näitä riskejä, Miilunpalo sanoo.
Tietyissä sairauksissa merimies voi kuitenkin työskennellä lääkärin päätöksellä esimerkiksi rajatulla liikennealueella, kuten Itämerellä.
Merimiehen pitää olla fyysisesti kunnossa, jotta hän pystyy suoriutumaan haastavista pelastustehtävistä. Pystysuoran seinän kiipeäminen pelastustikkaita pitkin tai pelastuslautan kääntäminen kovassa aallokossa voi pitää kiinni elämän syrjässä tosipaikan tullen. Lisäksi merimiehellä pitää olla taito sammuttaa tulipaloja ahtaistakin paikoista.
– Tietyt sairaudet voivat olla esteenä fyysisten tehtävien suorittamiselle. On elintärkeää, että tehtävistä suoriutuu merellä. Esimerkiksi tulipalo pitää pystyä sammuttamaan heti. Laivan oman miehistön on tarvittaessa selviydyttävä myös savusukellustehtävistä.
Jotta merimieslääkäri voi arvioida merimiehen toimintakykyä, on ymmärrettävä työskentelyolosuhteet vesillä. Merimiehen soveltuvuutta ja työkykyä arvioidaan osin myös työpaikkakohtaisesti. Öljytankkereilla, matkustaja-aluksilla tai Suomenlinnan lautalla työskentely asettaa erilaisia vaatimuksia. Henkilökunta aluksilla voidaan jakaa kansi-, kone- ja talousosastojen henkilöstöön, joilla on tehtävien luonteesta johtuen osin erilaisia terveysvaatimuksia.
– Esimerkiksi päälliköllä tai perämiehellä kriteerit terveydentilan kanssa ovat tiukemmat. He vastaavat aluksen navigoinnista, joten jos he saavat akuutin sairauskohtauksen, seuraukset voivat olla vakavia. Toisaalta myös matkustaja-aluksen hotelli- ja ravintolapuolen henkilöstönkin tulee selviytyä pelastus- ja hätätilannetehtävistä.
Myös psyykkinen soveltuvuus alalle on tärkeä osa kokonaisuutta. Tasapainoinen luonne on hyväksi, koska alusolosuhteissa mielenterveyshäiriöt korostuvat.
– Maissa mahdollisia tapoja palautua työstä ei ole käytettävissä merellä. Jos ei tule toimeen työkavereiden kanssa, asiat voivat kärjistyä. Haasteita tuovat myös vuorotyöstä ja pitkistä työjaksoista palautuminen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
Yleisimmät vaivat merimiehillä ovat kuitenkin tuki- ja liikuntaelinvaivoja, koska työ laivalla on pääasiassa fyysistä vuorotyötä.
Kädet ranteita myöten savessa
Jokainen merimieslääkäri on saanut työhön erityisen koulutuksen. Koulutusta on myös ylläpidettävä vähintään viiden vuoden välein. Merimieslääkäriksi haluaville järjestetään vuosittain alkeiskurssi, joka kestää kaksi päivää. Kurssia edeltää alkutentti, jota varten tenttijät ovat tutustuneet etukäteen merenkulun erityispiirteisiin ja merimieslääkäritoimintaa raamittaviin keskeisiin ohjeisiin.
– Kurssilla kierretään laivassa kaikki paikat konehuoneista lähtien. Merenkulkijat kertovat työskentelyolosuhteista, työstä ja kokemuksista. Yksi työn erityispiirteistä tulee siitä, että merimies on usein puolet vuodesta merellä ja puolet vapaalla.
Merimieslääkärit ovat hankkineet myös omakohtaista kokemusta työstä.
– Olemme myös hypänneet harjoittelualtaaseen kokeilemaan, miltä pelastautumistehtävät tuntuvat ja mitä ne vaativat. Näin ymmärrämme paremmin työn vaatimuksia.
Vaatimukset kiristyivät
Merimieslääkärin vaatimukset kiristyivät heinäkuussa liikennepalvelulain voimaan tulon myötä. Merimieslääkärit hyväksyy jatkossa Trafi Valviran sijaan. Kaikilta uusilta merimieslääkäreiltä myös vaaditaan jatkossa erikoislääkärin tutkinto.
– Trafin tavoitteena on valvoa, että merimieslääkärit tekevät tietyn määrän merimiesten tarkastuksia vuodessa. Samalla osaamisen seurantaa aiotaan tehdä enemmän.
Tiukemmalla valvonnalla halutaan parantaa merimieslääkäreiden osaamista ja tarkastustoiminnan tasalaatuisuutta. Tällä hetkellä merimieslääkäreitä on 450, mutta uudistusten myötä ei-aktiiviset toimijat tulevat todennäköisesti vähenemään.
– Merimieslääkäriltä edellytetään laaja-alaista toimialan ja merenkulkuammattien tuntemusta. Kokemusta ja osaamista ei pääse muodostumaan, jos tekee vain muutaman tarkastuksen vuodessa. Siksi merimieslääkäritoimintaa pyritään keskittämään ja varmistamaan merimieslääkärin ajantasaiset tiedot ja osaamisen ylläpitäminen, taustoittaa Miilunpalo.
Kirjoittaja:
Tuomas Keränen
Toimittaja
Kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Lääkärilehdessä 33/2018.
