Perinteisesti ruokamieltymysten on ajateltu muotoutuvan synnynnäisten makumieltymysten ja ympäristön yhteisvaikutuksesta, mutta geenien rooli on ollut suurelta osin tuntematon. Aiemmin vain makean mieltymyksen on todettu periytyvän, suolaisen ei.
– Noin puolet happamien ja polttavien ruokien miellyttävyyseroista selittyi geneettisillä tekijöillä. Loppu on kokemuksen, ympäristön ja oppimisen muovaamaa, kertoo Outi Törnwall, joka selvitti väitöstutkimuksessaan geenien roolia astringoivien, happamien ja polttavien ruokien miellyttävyyksissä.
Törnwall totesi, että mieltymykset happamiin ja polttaviin ruokiin ovat osittain perinnöllisiä. Myös uutuudenpelolla eli vastahakoisuudella kokeilla outoja ja uusia ruokia on tärkeä rooli.
– Sukupuolten välillä on pieniä eroja: Esimerkiksi suuta polttavien mausteiden tai suuta kurovan astringoivuuden kokemus voi naisilla olla voimakkaampi kuin miehillä. Erot ovat kuitenkin suurempia mieltymyksissä ja asenteissa.
Happaman ystävät syövät terveellisemmin
Tutkimuksessa löytyi seikkailunhaluisia nuoria, joille erityisesti polttavat ruoat ovat mieleen, mutta happamatkin ruoat maistuvat. Ryhmälle oli ominaista myös valtaväestöä selvästi pienempi uusien ruokien pelko.
Noin puolet Törnwallin tutkimista nuorista edusti kuitenkin perusryhmää, joilla uusien ruokien pelko oli keskitasoa. Ryhmittelyn taustalla todettiin geneettinen vaikutus.
– Se, että ihmiset eivät hakeudu dramaattisempien makujen pariin, selittyy pitkälti geneettisillä eroilla, Törnwall sanoo.
Mausteet tarjoavat enemmän makunautintoja kuin terveydellistä hyötyä, mutta mieltymys happamaan ohjaa erityisesti terveellisten ruokien kuten marjojen ja hedelmien käyttöä.
– Makumieltymyksiä etsivät seikkailijat saattavat hyötyä vähäisestä uutuuden pelostaan, sillä ruokavalio ei rajoitu vain tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin. Kasvikset, hedelmät ja kala miellyttävät ja uudenlaisia ruokia kokeillaan herkemmin, Törnwall selittää.
Makukoululla eroon ennakkoluuloista?
Makumieltymyksien biologian ymmärtämisessä on vielä paljon tutkittavaa. Vaikka nyt on selvää, että geenit vaikuttavat mieltymysten syntyyn, ei tiedetä, miten ja mitkä geenit aiheuttavat eroja ihmisten välille. Tutkimus tuo kuitenkin uutta näkemystä ruokakasvatukseen.
– Kun ympäristön osuus makumieltymyksissä on selventynyt, voisi tietoa hyödyntää ruokavalion parantamiseksi. Nuorille ja aikuisille suunnatut makukoulut, jotka tukevat terveellisten ruokavaihtoehtojen suosimista ja hälventävät uusiin ruokiin kohdistuvaa ennakkoluuloa, ei ole lainkaan hassumpi ajatus, Törnwall ehdottaa.
Outi Törnwallin tutkimus on osa Helsingin yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen laboratorion, Hjelt-instituutin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyöllä tekemää tutkimusta. Tutkimus toteutettiin suomalaisilla kaksosilla vuosina 2009–2013 osana Kaksosten kehitys- ja terveystutkimusta. Aistitestien ja ruokakyselyiden avulla tehtyyn tutkimukseen osallistui 33 iältään 21–25-vuotiasta kaksosta eri puolilta Suomea.
Lähde: Helsingin yliopisto
Kuva: Panthermedia
FM Outi Törnwallin väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 27.9.2013.
