Euroopan parlamentti toteaa 15.11. hyväksymässään päätöslauselmassa Lymen borrelioosin diagnostiikasta ja hoidosta yllättäen, ettei Euroopassa ole aiheesta konsensusta. Todellisuudessa hoitavien lääkärien käytössä on näyttöön perustuva European Academy of Neurologyn (EFNS) suositus, joka käsittelee mm. neuroborrelioosin diagnoosikriteereitä ja hoitoa.
Parlamentti esittää päätöslauselmassa myös, että infektio voi johtaa krooniseen tautiin rinnastettaviin vaurioihin. Kliinisen kokemuksemme mukaan krooniset vauriot ovat nykyään hyvin harvinaisia, koska infektiot hoidetaan tehokkaasti heti alkuvaiheessa. Tieteellisesti hyväksyttyä näyttöä antibioottihoidon jälkeisestä kroonisesta borrelioosista ei myöskään ole olemassa.
Lymen borrelioosi on Euroopassa yleisin eläinten, tässä tapauksessa puutiaisten, välityksellä ihmiseen tarttuva infektio. Tapauksia on vuosittain 650 000–850 000.
Alidiagnosointi johtuu parlamentin mukaan paitsi siitä, ettei oireistoa tunneta, myös siitä, että kunnollisia diagnostisia testejä ei ole olemassa.
Käytössä olevan Elisa-vasta-ainetestin ongelmaksi parlamentti esittää, että se tuottaa tuloksen vain yhden patogeenin (borrelian) osalta. Näinhän vasta-ainetestejä nimenomaan käytetään: verinäytteestä haetaan mahdollisia vasta-aineita epäiltyä taudinaiheuttajaa kohtaan.
Päätöslauselmassa myös väitetään perusteettomasti, että lääkärit usein seuraisivat vanhentuneita suosituksia.
Hoitosuositusten vertailussa rinnastetaan kaksi hyvin erilaista suosituksia antavaa järjestöä: ILADS (International Lyme and Associated Diseases Society) ja IDSA (Infectious Diseases Society of America). ILADS on amerikkalainen järjestö, jonka jäsenistöstä on vaikea saada tietoa, ja on todennäköistä, että siihen ei kuulu montaakaan infektiolääkäriä. Sitä vastoin IDSA on kansainvälinen infektiolääkäreiden järjestö, jossa on kymmeniä tuhansia jäseniä.
Borrelioosin hoidossa on monenkirjavia yrittäjiä
Parlamentti kaipaa komissiolta suosituksia ja jäsenvaltioilta kliinisen tutkimuksen laajentamista niin, että potilaat eivät joutuisi hoidolliseen umpikujaan ja hakemaan apua jopa ulkomailta saadakseen diagnoosin ja hoidon sairauteensa. Tavoitteena pitäisi parlamentin mukaan olla borrelioosin diagnosoiminen silloinkin, kun vasta-ainetestit ovat negatiivisia.
Päätöslauselmassa esille nostetut ulkomaisia potilaita vastaanottavat keskukset eivät kuitenkaan käytä diagnosoinnissa ja hoidossa tiedeyhteisön asianmukaisina pitämiä menetelmiä. Tähän parlamentti ei ota kantaa. Tiedossa on, että käytössä olevat vasta-ainetestit tulevat positiivisiksi viimeistään kun infektio on ollut käynnissä kaksi kuukautta ja useimmiten jo nopeamminkin.
Päätöslauselmassa viitataan EU:lta 3,5 miljoonan euron rahoituksen saaneeseen diagnostiikkaprojektiin (DualDur EU, 2018–2020). Patentoidun DualDur-testin kehittäjä on unkarilainen lääkäri, joka ei ole julkaissut borrelioosista ainuttakaan vertaisarvioitua artikkelia kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä. Verinäytteen mikroskopointiin perustuvasta testistä on hiljattain tehty sokkoutettu tutkimus, jossa se todettiin kelvottomaksi borrelioosin diagnostiikkaan.
Parlamentti peräänkuuluttaa päätöslauselmassa rahoitustukea Lymen borrelioosin varhaista diagnostiikkaa ja hoitoa sekä taudin epidemiologiaa ja patogeneesia tutkiville projekteille. Taudin tulisi lauselman mukaan olla jäsenvaltioissa ilmoitettava tartuntatauti.
Epätieteellisyyttä kritisoitiin myös Ruotsissa
Lymen borrelioosi on vakava infektiosairaus, ja sen korkeatasoiseen tutkimiseen pitäisikin saada lisää rahoitusta. Tältä osin päätöslauselma on tervetullut.
Monilta osin se on kuitenkin epätieteellinen ja voi johtaa väärille ja vaarallisillekin linjoille potilaiden hoitostrategioissa. Parlamentin olisi pitänyt konsultoida infektiolääkäreitä ja muita lääketieteellisiä asiantuntijoita eri puolilta Eurooppaa ennen lauselman julkaisemista. Joidenkin esitettyjen asioiden tieteellinen paikkansapitävyys olisi ollut syytä tarkistaa. Ruotsissa asiantuntijat ovat jo ehtineet kritisoimaan lopputuloksen epätieteellisyyttä.
Pohjoismaissa ja myös muualla Euroopassa julkisen terveydenhuollon linja Lymen borrelioosin diagnostiikassa ja hoidossa on hyvin yhtenäinen. Epäilyjä pitkäaikaisesta borrelioosista tutkitaan Uppsalaan perustetussa keskuksessa. Kahden vuoden aikana keskuksessa on tutkittu noin 250 potilasta, joista alle kymmenellä on todettu hoitoa vaativa borreliainfektio.
Jarmo Oksi
infektiovastuualueen ylilääkäri, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, TYKS
infektiosairauksien professori, Turun yliopisto
Jukka Hytönen
bakteeriopin apulaisprofessori, Turun yliopisto
kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, TYKS
Asko Järvinen
ylilääkäri, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
HUS tulehduskeskus, infektiosairaudet
Mari Kanerva
osastonylilääkäri, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
HUS Tulehduskeskus, infektiosairaudet
Marika Nordberg
LT, infektiosairauksien erikoislääkäri,
infektiolääkäri, Ahvenanmaan sairaanhoitoyhteisö
Dag Nyman
professori, LT, sisätautien erikoislääkäri
entinen ylilääkäri, Ahvenanmaan keskussaraala
Matti Viljanen
bakteeriopin emeritusprofessori, Turun yliopisto
Peter Wahlberg
professori, LKT, sisätautien erikoislääkäri
entinen ylilääkäri, Ahvenanmaan keskussairaala
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/2018.
