"Erilaisuuden kohtaamisen pitäisi tulla automaationa"

Turun lääketieteellisessä opiskelevat Tania Harjunpää (vas.), Iida-Maria Paavola ja Veikko Pulkki nauttivat Helsingin Pride-tapahtuman tunnelmasta rankkasateesta huolimatta.

Neljättä vuottaan Turun yliopiston lääketieteellisessä aloittavat Tania Harjunpää, Iida-Maria Paavola ja Veikko Pulkki olivat saapuneet lauantaina Helsinkiin osoittamaan tukensa Pride-aatteelle. He kulkivat marssilla Lääkäriliiton blokissa.

Turun lääketieteelliseen tiedekuntaan on viime vuonna perustettu Queerdriceps-kerho kaikille LGBTQ+-identifioituville opiskelijoille, jonka kautta opiskelijoita kutsuttiin mukaan Helsinkiin.

– Mietiskelin ensin, että kehtaako opiskelijana tulla Lääkäriliiton blokkiin, mutta sitten ajattelin, että viesti, jonka lähettää iso lääkärimassa, on tärkeämpi kuin henkilökohtaiset jännitykseni siitä, että kuulunko minä tuohon joukkoon, aiemminkin Pride-kulkueisiin osallistunut Pulkki naurahtaa.

– Opiskelijajärjestöt ovat viime vuosina haastaneet Lääkäriliittoa lähtemään mukaan, ja senpä takia onkin erityisen hienoa olla mukana tässä blokissa. Opiskelijoiden ääni on selkeästi kuulunut, hän lisää.

Opiskelijat kertovat, että ensimmäisestä Lääkäriliiton lipun alla marssimisesta jäi hyvä fiilis. Edustus oli hyvänkokoinen ja meininkiäkin löytyi.

– Kun Marttaliitto takanamme huuteli sloganeitaan megafoniin, tuli olo, että Lääkäriliitolla on vielä kehityttävää. Ehkä voisimme saada viestiämme siitä, että kaikki potilaat ovat samanarvoisia, kuulumaan vielä paremmin. Kaipaan enemmän intoa ja kapinaa, Pulkki haastaa.

Paavola kertoo olettaneensa, että liiton blokki olisi ollut isompi.

– Olin tästä vähän yllättynyt, koska asia on niin tärkeä, hän sanoo.

Pulkki muistuttaa, että asian ydin ei kuitenkaan ole se, kuinka monta lääkäriliittolaista Pridessa marssii.

– On hienoa, että täällä on liiton edustusta, mutta tärkeintä on se, miten jokapäiväinen Pride eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioon ottaminen päivittäisessä työssä toteutuu. Samalla, kun tämä on juhla, tämä on myös mielenosoitus. Kapina ei lopu, Pulkki täsmentää.

Tania Harjunpää (vas.), Iida-Maria Paavola ja Veikko Pulkki sanovat, että jokaisen potilaan yhdenvertaisen kohtaamisen periaate on pidettävä arjen työssä aktiivisesti mielessä koko ajan.

Toteutuuko samanarvoisuuden periaate?

Lääkäriliiton banderollissa luki siis jo toista vuotta peräkkäin, että "Kaikki potilaat ovat samanarvoisia". Ovatko, mitä tuumivat opiskelijat?

– Ainakin sen pitäisi olla totta, ja tilanne on varmasti mennyt parempaan suuntaan. On tärkeää, että pystytään kohtaamaan potilaat sellaisina yksilöinä kuin he ovat. Ei pidä tehdä liikaa oletuksia heidän taustoistaan, amanuenssina muutamia kertoja ollut Pulkki sanoo.

Harjunpään mukaan samanarvoisuuden periaatteen toteuttaminen on vielä valitettavan paljon yksilöriippuvaista.

– Eiköhän suurin osa pyri toteuttamaan tuota ajatusta omassa työssään, mutta sitten on niitä, jotka eivät vain tajua ajatella sitä, että kaikki potilaat eivät välttämättä elä samojen normien mukaan, mitä lääkäri olettaa. Vaikka heillä ei välttämättä olisi mitään periaatetta vastaan, he eivät vain tajua olla riittävän inklusiivisia, hän miettii.

Paavolallakin on kokemusta siitä, että periaate ei se aina toteudu.

– Mutta ainakin voi omalla kohdallaan vaikuttaa samanarvoisuuden toteutumiseen. Pitää pysähtyä ja miettiä omaa tekemistä ja myös keskustella asioista kollegoiden kanssa, hän sanoo.

Harjunpää muistuttaa, että lääkärin pitää luoda myös turvallinen ympäristö, missä potilaan ei tarvitse arvailla, uskaltaako hän olla oma itsensä.

– Lääkärin täytyy olla myös valmis kyseenalaistamaan olemassaolevia malleja ja toimintatapoja. Lääketiede on monella tapaa hyvin konservatiivinen ja menneisyyteen jysähtänyt ala, joka ei muutu ellei sitä aktiivisesti muuteta.

Helsingin Kaivopuistoon kokoontui tuhansia ihmisiä juhlimaan Pride-viikon huipennusta.

Lisää kohtaamisen koulutusta kaivattaisiin

Opiskelijoiden mukaan lääkärinkoulutuksessa on turhan vähän kursseja yhdenvertaisuudesta, erilaisuuden kohtaamisesta ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöteemoista.

– Koulutus on vielä todella hetero- ja cis-henkistä, ja harvemmin puhutaan seksuaalisuuden ja sukupuolen huomioon ottamisesta. Toisaalta me kaikki olemme ihmisiä ja erilaisia eri tavoin. Jos osaa kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana yksilönä, erilaisuuden kohtaamisen pitäisi tulla siinä automaationa, Pulkki toteaa.

Harjunpää mainitsee, että aihepiireihin liittyvät koulutukset ovat lähes aina vapaaehtoisia ja omalla ajalla suoritettavia webinaareja tai Zoom-koulutuksia, jotka tulevat jostain muualta.

– Pakollisissa opinnoissa aihepiirejä saatetaan mainita korkeintaan sivulauseissa. Jos noihin teemoihin haluaa perehtyä, kaikki on kiinni omasta opiskeluhalusta, Harjunpää sanoo.

Paavola on samaa mieltä.

– Kyllä erilaiset kohtaamisen taidot pitäisi sisältyä opintoihin. Ilman että se vaatii mitään omia ponnisteluita tai harrastuneisuutta.

Pride-juhlinnan jälkeen opiskelijoilla alkoivat kesätyöt eri puolella Suomea. Paavola työskentelee Suursuon sairaalassa Helsingissä, Harjunpää Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa ja Pulkki aloittaa parin viikon päästä Vaasan keskussairaalassa. Takanaan hänellä on jo kuukauden pesti Jorvin sairaalassa.

Pride-väkeä ei rankkasade haitannut, ja kulkueen jälkeen juhla jatkui perinteiseen tapaan Helsingin Kaivopuistossa.