Vanhustenhoidossa työskentelevien kokemus omasta työkyvystä koheni merkittävästi, kun työolojen ergonomiaa parannettiin. Turun vanhustenhoidossa toteutettua uudistusta väitöstyössään tutkinut Kristiina Hellstén havaitsi, että työntekijöiden käsitys omasta työkyvystä nousi kolmivuotisen projektin aikana 8,1:stä 8,3:een asteikon ollessa 1–10. Näin tapahtui, vaikka tutkimusjakson aikana työn kuormittavuus kasvoi, työntekijöiden keski-ikä nousi ja heille kertyi tuki- ja liikuntaelinvaivoja.
– Työ on raskasta, mutta parantamalla ergonomiaa ja johtamista voidaan parantaa työkykyä, Hellstén sanoo.
Turun kaupungin Vanhuspalvelujen ympärivuorokautisenhoidon johtajana työskennellyt Hellstén tutki väitöstyössään Turun vanhuspalvelussa toteutettua muutosta, johon sisältyi vuosina 2010–2012 toteutettu ergonomian kehittäminen.
Jo alkutilanteen kartoitus paljasti yllättäviä ongelmia.
– Useimmissa hoitopaikoissa suurimpia kuormittavia tekijöitä ovat vanhusten siirtämiseen liittyvät tilanteet. Meillä Turussa kuormittavimpia olivatkin pesutilanteet, sillä pesutilat olivat liian pieniä ja siksi ergonomia huono. Kun siirsimme esimerkiksi sukkien pukemisen tehtäväksi vuoteessa ja hankimme korkeussäädettyjä suihkutuoleja, henkilökunta koki pesutilanteiden parantuneen merkittävästi, Hellstén sanoo.
Hellstén analysoi tutkimuksessaan vanhusten ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä työskentelevien työntekijöiden työn kuormittavuutta ja työhön liittyviä riskejä. Eniten työskentelyä haittasivat alaselän, niska-hartiaseudun sekä ranteiden ja käsien vaivat.
– Ergonomiakoulutus vähensi eniten koettua fyysistä kuormittavuutta. Mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin puolestaan vähensi psyykkistä kuormittavuutta. Aiempaa paremmaksi arvioitu työkyky ja kehityskeskustelut vähensivät sekä fyysistä että psyykkistä kuormittavuutta, Hellstén sanoo.
Kuormittavuus vaihteli ammattiryhmittäin ja toimintamuodoittain. Lähihoitajat kokivat työnsä fyysisesti kuormittavimmaksi, sairaanhoitajien työ sijoittui tässä vertailussa toiselle sijalle. Sairaanhoitajien työ oli puolestaan lähihoitajien työtä psyykkisesti kuormittavampaa.
Hoitotyötä tai -työssä avustavien työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus oli kolmannella sijalla. Fyysisesti kuormittavimmaksi työ koettiin pitkäaikaissairaanhoidossa, psyykkinen kuormitus kasvoi eniten tehostetussa palveluasumisessa. Vanhainkodit sijoittuivat näiden väliin.
– Tulokset toivat esille jopa paradokseja. Esille nousi se, että mitä raskaammasta työstä oli kysymys, sitä palkitsevammaksi se koettiin. Kun työ koettiin palkitsevaksi, työntekijät eivät olleet väsyneitä ja uupuneita. Tyytymättömyys työhän sen sijaan lisäsi sekä fyysistä että psyykkistä kuormittavuutta, Hellstén sanoo.
Lähde:
Turun yliopisto
Kuva:
Panthermedia
