Itävaltalaistutkimuksen mukaan epilepsiaa sairastavien kuolleisuus on puolittunut sitten 1980-luvun eikä enää merkitsevästi eroa muun väestön kuolleisuudesta.
Tutkijat selvittivät Innsbruckissa sijaitsevalla epilepsiaklinikalla vuosina 1980–2007 diagnosoitujen aikuisten epilepsiapotilaiden selviytymisen diagnoosia seuranneiden viiden vuoden ajan. He jakoivat tarkastelujakson vuosiin 1980–1989, 1990–1999 ja 2000–2007 ja vertasivat epilepsiapotilaiden kuolleisuutta muun väestön kuolleisuuteen samoina vuosikymmeninä.
1980- ja 1990-luvuilla diagnosoitujen epilepsiapotilaiden kuolleisuus oli noin kolminkertainen verrattuna muun väestön kuolleisuuteen, mutta vuosina 2000–2007 diagnoosin saaneiden kuolleisuus vain 1,4-kertainen eikä enää merkitsevästi eronnut muun väestön kuolleisuudesta.
Kuolleisuuden vähenemisen syiksi tutkijat arvelevat toisen polven epilepsialääkkeiden tuloa käyttöön 1990-luvun lopulla, kuvantamismenetelmien kehittymisen ansiosta parantunutta diagnostiikkaa ja kehittynyttä ensihoitoa. Epilepsiakirurgian merkityksen he arvelevat vähäiseksi, koska leikattavat potilaat ovat useimmiten sairastaneet yli viisi vuotta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti yhteensä 745 epilepsiapotilaan elossa säilymistä, ja henkilöseurantavuosia kertyi 4 550. Seurannassa yhteensä 122 epilepsiapotilasta kuoli, ja puolella heistä kuolemansyy oli sydän- ja verisuonisairaus. Tutkijat arvelevat, että 2000-luvulla kohtauksia saavat potilaat lähetetään aikaisempaa herkemmin epilepsiaklinikkaan, ja tämä on saattanut vaikuttaa tuloksiin.
Granbichler CA, Oberaigner W, Kuchukhidze G ym. Decrease in mortality of adult epilepsy patients since 1980: lessons learned from a hospital-based cohort. Eur J Neurol 2017;24:667–72.
Kirjoittaja:
Pertti Saloheimo
neurologian erikoislääkäri
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 24/2017.
