Kuvantamistutkimusten määrä kasvaa kovaa vauhtia. Esimerkiksi tietokonetomografia- (TT) ja kartiokeilatietokonetomografiakuvausten (KKTT) määrät kasvoivat Säteilyturvakeskuksen tilastojen mukaan vuosien 2015 ja 2018 välillä keskimäärin 9,5 prosenttia vuosittain. Samaan aikaan TT- ja KKTT-laitteiden määrät kasvoivat merkittävästi.
– Teknologinen kehitys selittää osaltaan kuvantamismäärien kasvua, sanoo radiologiyhdistyksen puheenjohtaja, TAYS:n apulaisylilääkäri Niko Sillanpää.
Yhä useampia asioita voi saada kuvantamalla selville. Ja toisaalta, kun laitteita on, niitä käytetään.
Monien sairauksien diagnosoinnissa on siirrytty yhä enemmän kuvantamisen käyttöön.
– Diagnoosi voitaisiin tehdä myös ilman kuvantamistutkimuksia, mutta se vaatisi suurempaa epävarmuuden sietoa ja voisi kestää kauemmin.
Taudille nimi nopeasti
Sillanpään mukaan toinen syyn kuvantamistutkimusten määrän kasvuun löytyy päivystyksistä. Päivystysten koko on kasvanut, ja kuvantamislaitteita on käytettävissä.
– Yhä enemmän on tarve saada potilas nopeasti läpi päivystyksestä, mieluiten diagnoosin kanssa.
Kun potilas on sekava vanhus, mahdollisesti päänsä lyönyt humalainen tai kärsii kovasta päänsärystä, päivystävä lääkäri määrää helposti pään kuvantamistutkimuksen. Tällaisia tapauksia on paljon, eikä kaikkia ehkä oikeasti tarvitsisi kuvata.
Onko osa kuvantamistutkimuksista sitten turhia?
– Kyllä varmasti osa on. Yhdysvalloissa on arvioitu, että kaikesta kuvantamisesta 20–50 prosentissa, päivystystutkimuksista jopa 70 prosentissa ei löydetä mitään, ainakaan sellaisia löydöksiä, jotka muuttaisivat suunniteltua hoitolinjaa tai tuottaisivat potilaalle muuta hyötyä. Suomessa määrä ei varmasti ole noin suuri. Merkittävä se kuitenkin on.
Toinen ongelma ovat sattumalöydökset. Niitä on suurissa aineistoissa 30 prosentissa leiketutkimuksista. Mitä vanhempi potilas on, sitä todennäköisemmin löydetään jotakin, kenties ihan muuta kuin mitä on etsitty. Sattumalöydöksistä seuraa lisätutkimuksia, seurantaa ja huolta potilaalle. Lisäksi sädetutkimuksista aiheutuu tilastollisesti terveyshaittaa.
Radiologilla rajalliset mahdollisuudet
Kuvantamisen kasvun syyt ja seuraukset ovat Sillanpään mukaan monitahoisempia kuin vain medikalisaatioon liittyviä. Turhaa kuvantamista pitäisi kuitenkin saada vähennettyä.
– Lääketieteen menetelmät pitäisi virittää niin, että saadaan maksimihyöty sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Tämä ei varmaankaan toteudu tällä hetkellä.
Radiologilla on velvollisuus arvioida kuvantamisen oikeutusta. Käytännössä mahdollisuudet ovat rajalliset, varsinkin päivystyksissä.
Koulutus on tärkein tapa vaikuttaa käytäntöihin. Sen on oltava jatkuvaa, sillä päivystyksissä väki vaihtuu tiheään. Sillanpää toteaa, että tätä tehdään jo.
– Ongelma tiedostetaan kyllä, mutta tekemistä vielä riittää.
Hertta Vierula
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 4/2021.
