Liikunnan sairauksia ehkäisevästä ja parantavasta vaikutuksista on runsaasti näyttöä. Liikunta ehkäisee sepelvaltimotautia, tyypin 2 diabetesta, aivohalvausta, verenpainetautia, rinta- ja paksusuolisyöpää, depressiota ja kaatumisia. Se myös lisää elinvuosia. Yhdysvalloissa tehtiin statistisella menetelmällä (population attributable fraction, PAF) arvio siitä, kuinka suuri on liikunnan vähäisyyden merkitys riskitekijänä eri sairauksien ilmaantuvuudelle ja kuolleisuudelle.
Tutkimuksessa selvitettiin, mikä väestötasolla on liikkumattomuuden esiintyvyys ja mikä toisaalta liikkumattomuuden esiintyvyys niillä, joille kehittyy sepelvaltimotauti, tyypin 2 diabetes, rintasyöpä tai paksusuolisyöpä. Näin saatiin riskisuhde sille, mikä on liikkumattomuuden osuus näiden tautien kehittymisessä. Vakioimalla muita riskitekijöitä voitiin selvittää liikkumattomuuden aiheuttama sairastumis- ja kuolleisuusriski. Tutkijat selvittivät riskejä myös eri maissa.
Liikkumattomuus aiheuttaa tutkimuksen mukaan arviolta 6 % sepelvaltimotaudin ilmaantuvuudesta, 7 % tyypin 2 diabeteksesta, 10 % rintasyövästä ja 10 % paksusuolisyövästä. Liikkumattomuus lisää ennenaikaista kuolleisuutta 9 % eli liikkumattomuus selittää noin 5,3 miljoonaa kuolemaa kaikista vuoden 2008 maailman 57 miljoonasta kuolemasta. Jos väestö saataisiin liikkumaan, maailman väestön elinajan odotetta voitaisiin pidentää keskimäärin 0,68 vuotta. Liikkumattomien elinajan odotetta voitaisiin pidentää 1,3–3,7 vuotta sen mukaan, mikä heidän perustasonsa on. Liikkumattomuus on riskitekijänä yhtä vahva kuin tupakointi tai lihavuus.
Miten suomalaiset pärjäsivät näissä arvioissa? Kaikkien muiden sairauksien suhteen suomalaisilla oli liikkumattomuuden suhteen suurempi riski kuin keskimäärin, mutta rintasyövän suhteen riski oli vähäisempi.
Lee IM ym. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: an analysis of burden of disease and life expectancy. Lancet 2012;380:219–29.
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 37/2012
