”Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.”
Lääkärinvala
Potilaat ovat kautta aikojen vaihtaneet lääkäriä tai käyneet toisen tohtorin vastaanotolla saadakseen uuden arvion vaivastaan tai hoidostaan. Toista hoitoarviota voi pyytää potilaan varsinainen hoitava lääkäri konsultoidessaan kollegaa. Kliinikkojen yhteispalavereissa sairaaloissa haetaan ongelmatapauksiin parasta ratkaisua ja usean erikoisalan yhteistä viisautta. Työterveyshuollossa ja kuntoutustiimeissä on rutiinia pohtia potilaan asiaa yhdessä.
Potilaiden koulutus- ja tietotaso on noussut merkittävästi. Humpuukin lisäksi netistä löytyy erittäin laadukasta terveystietoa. Potilasjärjestöt informoivat jäseniään uusista tutkimuksista, hoidoista ja hoitosuosituksista. Niinpä potilailla – eli jokaisella meistä – on omiakin ajatuksia, toiveita tai epäilyksiä tarjotusta hoidosta.
Valinnanvapauden pitäisi toteutua niin, että potilas voi valita hoitopaikkansa ja mahdollisuuksien mukaan lääkärinsä. Vaikka potilas–lääkärisuhde on hyvä, potilas voi haluta miettiä leikkausta tai loppuiän lääkitystä toisenkin asiantuntijan kanssa.
Aiemmin potilas saattoi käydä vaivihkaa yksityislääkärillä kysymässä toista arviota. Kun sähköinen potilasarkisto on tullut käyttöön, käynnit tulevat näkyviin. Jotkut potilaat kieltävät niiden näkymisen, jotkut kieltävät lähettämästä tai pyytämästä epikriisiä, ettei käynti toisella lääkärillä paljastuisi.
Miksi potilaat kokevat, että toisen mielipiteen hankkiminen pitää salata omalta lääkäriltä?
Tässä lääkärin täytyy katsoa peiliin. Onko oma ammatillinen itsetuntoni niin heikko, että se ei kestä kollegan arviota? Olenko pettynyt potilaaseeni ja tulkitsen hänen toimintansa epäluottamuksen ilmaisuksi itseäni kohtaan? Vai olenko mustasukkainen potilaistani enkä haluaisi jakaa heitä kenenkään kanssa? Onko kyseessä jännite yksityisen ja julkisen palvelun välillä? Mielenkiintoista.
Joka tapauksessa tulee muistaa oman erehtymisen mahdollisuus. Moni ongelma ratkeaa nopeammin ja oikeammin, kun sitä pohtii useampi asiantuntija. Eikä lääketiede ole läheskään aina matemaattisen eksaktia, vaan pohdinnassa huomioidaan potilaan arvot ja valinnat, yksilölliset ominaisuudet sekä terveydentilan kokonaisuus. Tässä toinen mielipide voi hyvinkin varmistaa potilaan omaa näkemystä.
Amerikkalaisessa terveydenhuollossa toinen ja kolmaskin mielipide on aika pitkälti tavanomainen käytäntö, varsinkin leikkauspäätöksissä. Käytäntöön sisältynee myös juridis-taloudellista varmistelua, jota emme Suomeen kaipaa. Tuplavarmistelu ja -työ toki maksavat, mutta oikein käytettynä ”second opinion” on hyvä asia ja parantaa sekä hoidon laatua että potilaan omaa kokemusta. Tämä ei ole suinkaan merkityksetöntä.
Yhdysvalloissa tarjotaan monessa sairaalassa toista asiantuntija-arviota myös sähköisesti, nk. paperikonsultaationa. Tätä suositellaan etenkin, jos kyseessä on monimutkainen lääketieteellinen ongelma tai vaikea hoitovalinta.
Toisen kollegan arviolla voidaan ehkä välttää turha leikkaus tai odotus, saada lääkitys kohdalleen tai vain poistaa potilaan huoli ja epävarmuus.
Lääkärin hyvä ammatillinen itsetunto kestää sen, että potilas haluaa pohtia ja varmistaa itselleen tärkeän ratkaisun, hoitovalinnan. Kyse ei välttämättä ole epäluottamuksesta vaan varmistuksesta.
Luottamuksellinen potilas–lääkärisuhde tarkoittaa sitä, että potilas uskaltaa kertoa kielteisistäkin asioista, elämäntapaongelmista, huolista ja murheistaan sekä siitä, että haluaa toisen lääkärin mielipiteen vaikeasta asiasta. Tätä meidän tulee tukea.
Kati Myllymäki
toiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 6/2019.
