Ideaa hospitalistin tarpeesta on pyöritelty Oulun yliopistollisessa sairaalassa jo vuosia, mutta vasta viime syksynä ajatukset konkretisoituivat pilotin muotoon. Tuolloin OYS:n vastuualuejohtaja Heikki Wiik soitti tärkeän puhelun.
– Kirurgiselle osastolle oli tulossa yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri. Soitin hänelle ja ehdotin, että kiinnostaisiko häntä pilotti, jossa rakennettaisiin käytännöt siihen, mitä tarkoittaa hospitalisti sairaalaympäristössä.
Puhelimen toisessa päässä vastasi innostunut lääkäri.
– Olin otettu, että minua pyydettiin tähän. Ymmärsin idean ja siitä saatavan hyödyn, joten otin haasteen innolla vastaan, sanoo pilotin hospitalisti Kirsi Laitakari.
Wiik kertoo, että laajemman näkemyksen omaavan lääkärin hyöty on huomattu Oulussa kirurgian osastolla aina kun klinikassa on ollut kokeneita, yleislääketieteeseen erikoistuvia lääkäreitä.
– Esimerkiksi hoitajat ovat olleet tosi tyytyväisiä, että paikalla on lääkäri, jolta saa vastauksen muun muassa potilaan lääkitykseen ja kokonaisvaltaiseen hoitoon.
Wiikin mukaan on hyvin yleistä, että lääkärit yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa ovat pitkälti erikoistuneita. Kirurgit ovat erikoistuneita esimerkiksi selkäortopediaan tai jalkaterän ortopediaan.
– Selät tulee leikattua hyvin, mutta kokonaisuuden kannalta potilas on muutakin kuin se selkä. Esimerkiksi lääkitysten suhteen meidän kirurgit ovat pudonneet kärryiltä, koska aika ei vain riitä kehityksen mukana pysymiseen, hän sanoo.
Työkäytäntöjä uusiksi
Tähän saumaan isketään tuoreella koulutusohjelmalla. Koulutusohjelman sisältöä on hiottu yhteistyössä sisätautiklinikan kanssa, missä ilmeni yllättäen samanlainen tarve lääkärille, jolla pysyy kaikki langat käsissään.
– Olimme kirurgian päässä aina ajatelleet, että kaikki sisätautilääkärit ovat vielä sellaisia "oikeita lääkäreitä", mutta kävi ilmi, että näin ei olekaan. Sisätautilääkärit ovatkin tänä päivänä nefrologeja, kardiologeja, endokrinologeja ja hematologeja. Laajakatseinen sisätautilääkäri on kuolemassa sukupuuttoon, Wiik kertoo.
Laitakari jatkaa, että hospitalisti reagoi osastolla päivittäisiin asioihin, seuraa potilaiden vointia ja auttaa hoidossa.
– Jos tulee mutkia matkaan, hospitalistin on tiedettävä, onko kyseessä potilaan perussairauden huonontuminen vai leikkauksen jälkeinen komplikaatio, valottaa Laitakari.
Pilotoinnin aikana on huomattu, että vaikka kollegat ovat ottaneet hospitalistin vastaan hyvin, työkäytäntöjä on jouduttu hiomaan matkan varrella. Laitakari kertoo, että monella oli uuden asian tiimoilta näkemyksiä ja ajatuksia hospitalistin työstä.
– Ei ole sentään pitänyt etsiä omaa paikkaa työyhteisössä kyynärpäätaktiikalla. Moni olisi voinut olla negatiivinen ja ennakkoluuloinen, mutta onneksi kukaan ei ollut, muistelee Laitakari.
Ensimmäinen hospitalisti Euroopassa?
Hospitalistin avulla on tarkoitus parantaa hoidon laatua ja lyhentää hoitoaikoja, mitkä vaikuttavat asiakastyytyväisyyteen. Wiik kuitenkin myöntää, että luotettavaa, tieteellistä tutkimustietoa hospitalistin työstä on vähän.
Maailmalta lähin hospitalisti löytynee Yhdysvalloista, jossa järjestelmä kehitettiin jo 1990-luvun puolivälissä. Oulussa kehiteltävä ohjelma on luultavasti ensimmäinen virallinen hospitalistikoulutus koko Euroopassa.
Kaksivuotiseen koulutusohjelmaan hyväksytään yleislääketieteen, sisätautien, anestesiologian tai muun soveltuvan alan erikoislääkäri. Wiik ei osaa vielä sanoa tarkkaan milloin koulutus aloitetaan ja kuinka monta aloituspaikkoja on.
– Aloituspaikkojen määrä riippuu koulutusresursseista. Sitäkään ei ole vielä lyöty lukkoon, että aloitammeko koulutuksen jo syksyllä vai ensi vuoden puolella, Wiik tuumaa.
kirjoittaja:
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva: Hannele Lamusuo / OYS Viestintä
Julkaistu Lääkärilehden verkossa.
