Enemmistöllä kouluikäisistä elinsiirron saaneista lapsista oli hyvä toimintataso. Merkittävällä vähemmistöllä oli kuitenkin huomattavan laaja-alaisia kognitiivisen kehityksen ongelmia. Tämä koski erityisesti lapsia, joilla oli todettu neurologisia poikkeavuuksia.
Elinsiirron saaneiden lasten kognitiivinen profiili viittasi vaurioihin aivokuoren taemmissa osissa ja näihin liittyviin visuospatiaalisiin (näköavaruudellisiin) ongelmiin. Näiden lasten seurannassa tulisi yleisen älykkyyden lisäksi tutkia muita neuropsykologisia toimintoja ottaen huomioon erityisesti visuomotoriset (käden ja silmän yhteistyö), visuokonstruktiiviset ja avaruudellisen hahmottamisen ongelmat. Näin toteaa PsM Anu Haavisto väitöstutkimuksessaan.
Haaviston mukaan riskitekijöistä varhainen sairastuminen ja pidempi sairausaika ennen siirtoa olivat yhteydessä huonompiin kognitiivisiin tuloksiin, erityisesti ei-kielellisissä toiminnoissa.
Lisäksi heikompi siirteen toiminta tutkimuksen ajankohtana oli yhteydessä huonompiin kielellisiin toimintoihin, tarkkaavuuteen ja muistiin munuaissiirron saaneilla lapsilla.
Haaviston toteaa, että behavioraalisissa muuttujissa terveyteen liittyvä elämänlaatu ja psykososiaalinen sopeutuminen eivät eronneet siirtoryhmien välillä.
Potilaat raportoivat terveytensä vaikuttavan kielteisesti mm. ystävien kanssa vietettyyn aikaan ja koulunkäyntiin tai harrastuksiin. Riskitekijöistä pidempi seuranta-aika siirrosta oli tärkeä lieventävä tekijä. Neurologinen komorbiditeetti (kahden tai useamman sairauden samanaikainen esiintyminen) oli yhteydessä sekä lasten omaan arvioon elämänlaadustaan että vanhempien ja opettajien arvioon lasten sopeutumisvaikeuksista. Elinsiirron saaneille lapsille ja heidän perheilleen tulisi tarjota psykososiaalista tukea.
Anu Haaviston väitöstutkimus Cognitive and behavioral outcome after solid organ transplantation in childhood tarkastetaan 23.8.2013 Helsingin yliopistossa.
Kuva: Panthermedia
