23 elinluovuttajaa vuodessa on liian vähän. Se tajuttiin HUS:ssa vuonna 2011.
– Oli ilmeistä, että jostain syystä kaikkia potentiaalisia elinluovuttajia ei tunnistettu. Aloimme etsiä syitä ja muuttaa käytäntöjä, kertoo hankejohtaja Raija Malmström HUS:sta.
Tällä hetkellä HUS:ssa on keskimäärin 37,5 aivokuollutta luovuttajaa vuodessa. Sairaanhoitopiirissä ollaan syystä ylpeitä.
Syitä ja ratkaisuja löytyi useita. Aiemmin elinluovuttajia saatiin vain Meilahden sairaalasta, Töölöstä ja Lastenklinikalta.
– Ajattelimme, että kaikki kriittiset, neurologiset potilaat hoidetaan noissa sairaaloissa. Kävi kuitenkin ilmi, että lähes kaikista sairaaloista löytyy joka vuosi muutama elinluovuttaja. Ja jokaisella on merkitystä.
Luovuttajia on aiemmin saatu eniten teho-osastoilta.
– Havaitsimme, että erityisesti päivystyspoliklinikoilla saattaa jäädä potentiaalisia elinluovuttajia tunnistamatta.
Sanavalinnoilla on merkitystä
Toisinaan luovutuksen esti ruuhka teho-osastolla. Aivokuollut potilas tarvitsee teho-osastohoitoa ennen elinten irrottamista.
– Teimme päätöksen, että paikan on löydyttävä – jos ei omasta sairaalasta niin jostain muusta sitten.
Tärkeää on myös kiinnittää huomio omaisten kohtaamiseen.
– Tilanne on kauhea ja kova ja tulee usein äkkiä. Lääkärin sanavalinnoilla on merkitystä.
HUS:ssa kannustetaan siihen, että lääkäri, jolle tilanne on uusi, ottaisi omaisten kohtaamiseen mukaan kokeneen seniorin.
Elinluovutuksessa ensimmäinen askel on otettu, kun henkilökunnalle tulee mieleen se mahdollisuus, että tämä potilas voisi olla sopiva elinluovuttaja, Malmström muistuttaa.
Elinsiirtotoimisto vastaa puhelimeen vuorokauden ympäri ja neuvoo eteenpäin, kunhan potentiaalinen luovuttaja on tunnistettu.
Donorpolku vie eteenpäin
Jatkuva koulutus ja tilanteen seuraaminen auttavat kehittämään elinluovutustoimintaa. Elinluovutusten ohjausryhmä kokoontuu pari kertaa vuodessa. Kokouksissa käydään läpi, onko potentiaalisia luovuttajia menetetty. Samalla tarkistetaan, mistä syystä niin on käynyt ja mitä asialle voisi jatkossa tehdä.
Koulutuksiakin voi järjestää monella tavalla.
– Porvoossa kehitetty donorpolku-koulutusmalli on osoittautunut toimivaksi.
Donorpolku pystytetään sairaalaan päiväksi. Polun varrelta löytyvillä rasteilla esitellään elinluovutusta eri kanteilta. Mukana on lääkäreitä, elinsiirron saaneita potilaita ja heidän omaisiaan.
– Henkilökunta voi käydä polulla mihin aikaan vain päivän aikana. Osallistuminen on näin helpompaa kuin jos koko henkilökunnalle yrittäisi järjestää yhtä aikaa koulutuksen.
Kansallinen toimintasuunnitelma tuo lisää yhteistyötä
Elinluovutusten lisäämiseksi on laadittu kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2015–2018. Sen suosituksia mukaillen on juuri perustettu neuvottelukunta, jonka tehtävänä on kehittää ja koordinoida elinluovutustoimintaa Suomessa.
Kansallisen koordinaattorin tehtävää ollaan perustamassa. Jo olemassa olevaa koulutusverkostoa aiotaan kehittää.
– Jokaiseen sairaalaan, jossa elinluovutukset ovat mahdollisia, on nimetty elinluovutustyöryhmä, kertoo lääkintöneuvos Jaakko Yrjö-Koskinen STM:stä.
Elinluovutukset ovatkin nyt kasvussa. Vuonna 2010 elinluovuttajia oli koko Suomessa 92. Vuonna 2015 elimiä saatiin 126 elinluovuttajalta.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Julkaistu Lääkärilehdessä 8/16
Kuva: Panthermedia
