Saattohoitoaan pohtineet iäkkäät potilaat ja heidän omaisensa eivät keskustele riittävästi toiveistaan terveydenhuollon työntekijöiden kanssa.
Iäkkäiden toiveet jäävät myös usein kirjaamatta potilastietoihin, käy ilmi JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistusta kanadalaistutkimuksesta.
Tutkimuksessa oli mukana 225 omaista ja 278 iäkästä potilasta, joiden riski kuolla seuraavien kuuden kuukauden aikana oli arvioitu suureksi. Potilaat sairastivat esimerkiksi metastoitunutta syöpää tai pitkälle edennyttä keuhko-, sydän- tai maksasairautta.
Tutkittavat vastasivat kyselylomakkeeseen tutkijan kanssa kasvokkain 12:ssa eri sairaalassa Kanadassa. Potilaiden mediaani-ikä oli 80 vuotta ja omaisten 60,8 vuotta.
Suurin osa potilaista (76,3 prosenttia) oli pohtinut elämän loppuvaiheen hoitoaan ennen sairaalaan joutumista. Vain 11,9 prosenttia halusi elämää pitkittävää hoitoa, kuten elvytystä.
Lähes 48 prosenttia potilasta oli tehnyt kirjallisen hoitotahdon ja 73,3 prosenttia oli nimennyt omaisensa vaihtoehtoiseksi päätöksentekijäksi.
Niistä potilaista, jotka olivat keskustelleet toiveistaan, vain 30,3 prosenttia oli puhunut asiasta oman lääkärinsä kanssa ja 55,3 prosenttia terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa.
Potilaiden toiveet ja hoidon tavoitteen kirjaukset potilastiedoissa sopivat yhteen vain 30,2 prosentissa tapauksista. Eniten ristiriitaisuutta oli toiveesta oireita lievittävästä hoidosta, jota 28 prosenttia potilaista oli toivonut, mutta joka vain 4,5 prosentin kohdalla oli kirjattu potilastietoihin.
"Suurin osa potilaista oli pohtinut toiveitaan saattohoidosta omaistensa kanssa, mutta niistä ei ollut keskusteltu terveydenhuollon ammattilaisten kanssa eikä toiveita ollut kirjattu riittävästi", tutkimus toteaa.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
