Olkalisäkkeen avarrusleikkauksesta ei näytä olevan lisähyötyä olkanivelen hankausoireyhtymän hoidossa Saara Ketolan väitöstutkimuksen mukaan. Yhtäläisiin hoitotuloksiin päästään ohjatulla ja valvotulla fysioterapeuttisella harjoittelulla. Väitöstutkimuksessa todetaan, että olkalisäkkeen avarrusleikkauksen käyttöaiheet on määriteltävä uudelleen.
Tarvitaanko leikkausta olkalisäkkeen hankausoireyhtymän hoidossa, käsikirurgi, LT Heidi Vastamäki?
– Lähtökohtaisesti ei tarvita, vaan olkalisäkkeen hankausoireyhtymä tulisi hoitaa konservatiivisesti systemaattisella fysioterapialla. Kirurgit ovat käyneet keskustelua tämän oireyhtymän leikkaushoidosta jo useamman vuoden. Olkalisäke avarretaan 4 000 potilaalta vuodessa. Herää kysymys, kuinka moni potilas on leikattu turhaan.
– Saara Ketolan väitöskirja osui asian ytimeen, ja se on kliinisesti merkityksellinen. Vastedes olisi mielenkiintoista nähdä aiheesta sellainen satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, jossa verrattavat interventiot tehdään samaan aikaan.
Hyötyykö osa potilaista leikkaushoidosta?
– Nykyinen Käypä hoito -suositus on ajan tasalla, ja sen mukaan olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä. Ketolan tutkimuksen mukaan merkitsevää eroa fysioterapialla hoidettuihin ei saatu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos potilas ei ole saanut riittävästi hyötyä asianmukaisesta fysioterapiasta, hän on kivulias ja työkyvytön, syytä olisi harkita muita interventioita. Diagnoosin pitää olla oikea ja potilaan motivoitunut leikkaushoitoon.
Ketolan väitöstutkimuksen mukaan leikkaushoito ei ole kustannustehokasta. Pitääkö tämä paikkansa?
– Ketola on käyttänyt väitöskirjassaan inkrementaalista kustannusvaikuttavuussuhdetta, jossa lasketaan kustannusten ja vaikuttavuuden erojen suhdetta. Hyödyksi on nyt katsottu minimaalista kliinisesti merkittävää eroa kivun suhteen. Hyötyjen mittaamiseen liittyy aina epävarmuutta. On todettu, että potilaan kokemaan kipuun vaikuttaa esimerkiksi se, asuuko potilas yksin. Sen sijaan rahallisten kustannusten laskeminen on helpompaa.
– Kustannusvaikuttavuuslaskelmia olisi suotavaa nähdä useamminkin suomalaisissa kliinisiä hoitomenetelmiä vertailevissa tutkimuksissa. Oleellista on kuitenkin se, mikä on yhteiskuntamme maksuhalukkuus, jotta potilas olisi kivuttomampi tai terveempi. Näitä yhteiskunnan maksuhalukkuuden kynnysarvoja ei Suomessa käytännön kliinisessä työssä toistaiseksi käytetä.
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 23/2016
