Plastiikkakirurgi Marja Majava Taysista, miksi innostuit plastiikkakirurgiasta?
– Haaveenani oli neurokirurgia, mutta runkokoulutuksen aikana kiinnostuin plastiikkakirurgiasta. Se on niin monipuolista: hoidetaan koko ihmistä, koko vartaloa.
Millainen on työpäiväsi?
– Teen 80 prosenttia työstäni yliopistosairaalassa. Lisäksi pidän yksityisvastaanottoa.
– Taysissa meillä on joka aamu kello 7.50 plastiikkakirurgian yhteinen aamuraportti, jossa käydään läpi akuutit asiat. Suurin osa plastiikkakirurgin työstä on konsultointia ja yhteistyöleikkauksia eri erikoisalojen kanssa. Leikkauspäivänä tavataan potilas ja käydään piirtämässä suunnitelmat. Välillä päivät ovat tosi pitkiä, mutta tavallisesti työpäivä päättyy kolmen-neljän maissa.
Oletko erikoistunut tietynlaiseen plastiikkakirurgiaan?
– Olen mikrokirurgi ja työskentelen Taysin alaraajatiimissä, jossa hoidamme kaikki hankalat kudosvammat, sekä lymfatiimissä, jossa olemme erikoistuneet imunesteturvotuksen hoitoon ja imuteitä korjaavaan kirurgiaan. Lisäksi olen haava- ja arpitiimissä.
– Kaikilla plastiikkakirurgeilla pitää olla valmiudet hoitaa kaikenlaista, mutta toki meillä on tiettyjä erityisosaamisalueita.
Mitä on mikrokirurgia?
– Mikrokirurgia vaatii leikkausmikroskoopin käyttöä riittävän suurennoksen ja valon saamiseksi. Osa plastiikkakirurgeista on erikoistunut siihen.
Millaisia potilaita hoidat?
– Esimerkiksi rintasyöpäpotilaita, joille rakennetaan rinta tai jolla on yläraajojen imunesteturvotusta. Hoidan myös paljon vammapotilaita sekä haavaosastolla kroonisia haavapotilaita.
– Yksityispuolella hoidan tavallisia plastiikkakirurgian potilaita, joiden leikkauskriteerit eivät julkisella puolella täyty tai jotka eivät jaksa odottaa. Lisäksi on esteettisiä potilaita, kuten pistoshoitopotilaita sekä rintojen korjaamisia.
Miten paljon on päivystyksiä?
– Takapäivystyksiä on 2–3 kertaa kuukaudessa. Silloin ei tarvitse olla sairaalassa, jos ei ole tekemistä. Joskus päivystysvuorot voivat olla kiireisiä, mutta pääsääntöisesti yöt saa nukkua rauhassa. Keskussairaalassa plastiikkakirurgit eivät välttämättä päivystä lainkaan.
– Itse tykkään päivystämisestä, ja teen lisäksi Taysin Acutassa 1–2 iltaa traumapäivystystä kuukaudessa. Siellä on mukava tunnelma ja hyvä porukka, joka pitää vireessä.
Tuleeko työssä nopeita päätöksiä, vai onko kaikki etukäteen suunniteltua?
– Päivystäessä joutuu tekemään nopeitakin päätöksiä. Esimerkiksi pari viikkoa sitten leikkasin hankalaa pehmytkudosinfektiota. Yhtäkkiä leikkaussalissa totesin, että jalka on pakko amputoida, jotta ihminen selviää hengissä. Siinä ei monta minuuttia ehtinyt miettiä.
Minkä stereotypian omasta erikoisalastasi haluaisit muuttaa?
– Monet ihmiset ajattelevat, että plastiikkakirurgit tekevät vain rintojen suurentamisia ja esteettistä kirurgiaa. Mutta jos miettii sairaalatyötä, työ on kaikkea muuta. Hoidamme haavat, palovammat ja vaikeat traumapotilaat eli teemme hyvinkin raskasta kirurgiaa.
Mitkä ovat suurimmat haasteet, jotka kohtaat työssäsi?
– Omalla kohdallani ne liittyvät työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Työtä on paljon ja välillä leikkaukset venyvät. Aina ei pääse lähtemään töistä silloin, kun on olisi ajatellut. Sitten täytyy vain soitella kotiin ja kavereille.
Mikä on palkitsevinta?
– Kun pystymme ortopedin kanssa tiimityönä hoitamaan hankalan kolari- tai vammapotilaan alarajaajan niin, että raajan toimintakyky säilyy ja ihminen palaa elämään, kyllähän se on tosi palkitsevaa – varsinkin jos kyse on lapsesta.
Kenen kanssa olet kahvihuoneessa ja mitä keskustelet siellä?
– Oman tiimini plastiikkakirurgien kanssa, joskus paikalla voi olla myös ortopedeja. Suunnittelemme leikkauksia ja puhumme kaikesta: elämästä, perheasioista, politiikasta, Wilma-merkinnöistä ja urheilusuorituksista. Oma tiimini on välillä kuin laajennettu perhe. Olemme hyvin perillä toistemme elämästä.
Millaisia ihmisiä alalle hakeutuu?
– Innovatiivisia, aktiivisia, oma-aloitteisia, määrätietoisia ja kirurgin luonteen omaavia: asiat tapahtuvat ja täytyy tehdä nopeasti päätöksiä. Tässä työssä täytyy pitää vaihtuvista ja paineisistakin tilanteista.
Mitä kaikkea sinun pitää tietää ja osata?
– Anatomian laaja osaaminen on meille tosi tärkeää, koska leikkaamme käytännössä koko ihmistä. Myös yhteistyötaidot ovat tärkeitä, koska työ on paljon konsultointia. Lisäksi tarvitaan hyvää silmä-käsi-yhteistyötä.
Pitääkö jo erikoistumaan aikovan olla käsistään näppärä?
– On etua, jos on toiminnan ihminen ja käsillä puuhastelija. Toki kaikessa harjaantuu ja kädentaidot kehittyvät. Itse olen ollut pikkutarkka näprääjä jo pienestä pitäen.
Mitä mielt olet: pitäisikö esteettisten hoitojen antamista rajoittaa laeilla tiukemmin?
– Ehdottomasti. Suomi on ainoa länsimaa, jossa kuka tahansa voi antaa ilman mitään koulutusta täyteainehoitoja, vaikka niihin saattaa liittyä vakaviakin komplikaatioita. Tarvittaisiin laki, jonka mukaan hoitoja voi antaa vain terveydenhuollon ammattilainen tai alalle kouluttautunut.
Nuorilla on lisääntyvästi ulkonäköpaineita, jotka saattavat vaikuttaa hyvinvointiin. Miten plastiikkakirurgia alana voisi vaikuttaa tilanteeseen?
– Meidän pitäisi korostaa sitä, että erilaisuus ja persoonalliset piirteet ihmisissä ovat rikkaus, normaalia ja arvokasta. Uskon myös, että lainsäädännön tiukentaminen parantaisi alan toimijoiden eettisyyttä. Pitää osata toimia vastuullisesti ja kieltäytyä tarvittaessa kohteliaasti tekemästä toimenpidettä.
Mikä on oudoin pyyntö, jonka olet koskaan saanut potilaalta – ja pystyitkö toteuttamaan sen?
– Yhdelle alaraajavammapotilaalle otettiin selästä iso selkälihas ihosaarekkeella ja paikattiin sillä polvea ja säärtä. Raaja parani hyvin ja ihosaareke jäi, mutta vuoden kohdalla se jouduttiin toiminnallisista syistä poistamaan. Tuossa vaiheessa potilas kysyi minulta, voisiko hän saada ihosaarekkeen – jotta hänen kaverinsa voisivat paistaa ja syödä sen. Tuo pyyntö on jäänyt mieleen. Totesin, etten voi suostua siihen.
Erikoisalani-palstalla eri erikoisalojen lääkärit pääsevät vastaamaan kysymyksiin omasta erikoisalastaan – ja murtamaan myyttejä.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
