Lääkärin tai hoitajien on keskusteltava elvyttämättä jättämisestä potilaan tai omaisten kanssa, muistuttaa Valvira. Virastoon tulleista kanteluista on käynyt ilmi, että näin ei ole aina tehty.
DNR-päätös (ei elvytetä -päätös) on lääkärin tekemä päätös pidättäytyä potilaan elvytyksestä, jos sydämen toiminta äkkiä pysähtyy. Päätöksen tehneen lääkärin arvion mukaan potilaan perussairaudet ovat niin vaikeita, että hänen tilansa ei todennäköisesti palautuisi ennalleen elvytyksen jälkeen, ja elvytyksestä olisi potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Keskusteluja jää käymättä ilmeisesti siksi, että kyseessä on lääketieteellinen hoitopäätös. Potilaslain mukaan siitä on silti keskusteltava potilaan kanssa, tai jos hän ei itse pysty ottamaan kantaa hoitoonsa, hänen omaisten kanssa, sanoo ylilääkäri Sari Anttila Valvirasta.
Potilas tai omainen ei kuitenkaan voi vaatia lääketieteellisesti perustellun ja asianmukaisen DNR-päätöksen kumoamista.
– Omaiset usein ymmärtävät DNR-päätöksen väärin niin, että se merkitsisi kaiken hoidon loppumista tai päätöstä siirtymisestä saattohoitoon. Se ei suinkaan tarkoita kumpaakaan.
Anttilan mukaan kanteluista myös välittyy kuva, että omaiset uskovat voivansa vaikuttaa lääkärin DNR-päätökseen. Päätöksen kuitenkin tekee lääkäri.
Anttila muistuttaa, että myös päätöksen perustelut on kirjattava selkeästi.
Jos potilaan hoitopaikka vaihtuu, uuden hoitopaikan lääkärin on arvioitava, onko DNR-päätös yhä ajankohtainen. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun potilas siirretään keskussairaalasta terveyskeskuksen vuodeosastolle.
– Hoitopaikan vaihtuessa pitäisi selvästi kirjata, jatkuuko päätös uudessa hoitopaikassa.
Valvira pitää asianmukaisena myös, että toimintayksiköissä on omat yksityiskohtaisemmat ohjeet menettelystä DNR-päätöksiä tehtäessä.
– Ohje on syytä kirjoittaa niin, että siitä selviää, miten juuri kyseisessä hoitopaikassa toimitaan. Yksiköitähän on monenlaisia vuodeosastoista yliopistosairaaloihin.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
